Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Herra Jumala, en voi ennen kuolla ... niin paljon minä tunnen". "Oi, mutta sinne on pitkä matka; ja ilman sitä ei äiti voi sinne yksin matkustaa". "En, se on tietty; mutta saathan sinä hanttia sinne matkakuorman, ja sitten voin minä mukana seurata". Antti nauroi. "Minä luulen että äiti arvaa". "Mitä pitäisi minun arvaaman?" "Hm, minä aion naida". "Jopa nyt jotakin! Aiotko sinä naida?
Kummin pitää kertoa enemmän kuninkaasta! virkkoi Jonathan, joka ei oikein ymmärtänyt alkemiaa ja kemiaa. Voi, jos saisin nähdä hänet kerran oikein likeltä! Saathan sen, tämän näköinen hän oli, virkkoi välskäri ja nosti poikaa korvista tämän takertuessa vanhan sedän käsivarsiin. Valtiopäivämies Joonas Perttilä oli aikoja sitten kyllästynyt valtiopäiviin ja Ruotsin pääkaupunkiin.
"Jim " koetin alkaa puhua. "Kas niin; mene sinä ja aukaise sydämesi Bolton'ille, jos sinulla on jotakin lisäämistä", jatkoi hän; "minun täytyy nyt kirjoittaa kirjeeni Boston'ista. Saathan nähdä, Harry, eitä päästin sinut tästä rettelöstä heiluvin lipuin ja kaikuvin soitoin, ja että hankin kirjalle paljon enemmän lukijoita, kuin sillä olisi jos et olisi tuota arvosteluasi kirjoittanut".
»No», sanoi hän, »Loviisa-vainaan virsikirjan olet ottanut. Saathan tuon pitää. Ei sitä kukaan kaipaa.» Sitte veti hän taskustaan puhtaan riepumytyn esiin, antoi sen minulle ja sanoi: »Tuossa on sinulle, mutta älä näytä isällesi! Pane lakkariisi!» Kiitin ja katsoin: kaksi kulmaa oli solmussa. Avasin. Toisesta kulmasta löysin kaksi sokeripalaa, toisesta kymmenpennisen. Kätkin mytyn nyyttiini.
Saathan sen niinkuin sitä kesällä sanoin, myönsi Hemmo. Moneksiko vuodeksi? Viideksi. Kyllähän tuo on aikaa tuokin, vaan on minusta vähän vähänlainen. Jospa siitä siihen mennessä kuoletkin. Ei kaiketi sitä tiedä, vaan eihän tuo vara pahentaisi. Minun poikani sanoi, että jos saisin kahdenkaan kymmenen vuoden kontrahdin, niin hän heittäisi renkiyden ja tulisi siihen minulle toveriksi.
TOLARI. Tänne se katkismus! MAIJA. Siunatkoon, saathan sinä sen. Kuuletko, Maija? En ikinä! MAIJA. Heikki, rakas Heikki! Sepä oli onneton halaus! Tolari, Pietola antaa sinulle ja Maijalle sen Tiuhtion torpan. TOLARI. Ottiatuota? MAIJA. Jumala siunatkoon Pietolan hyvää nuortaisäntää. TOLARI. Sinäkö nyt olet ottiatuota? TURKKA. Niin olen. Sittenkin se oli unta. MAIJA. Kiitoksia, rakas Heikki.
Liisu katsahti sinne päin, josta ääni kuului, ja sanoi punastuen: »Ka, Jussilan isäntä!» »Niin oikein, minä palaan kaupungista, mutta poikkesin tänne katsomaan, kuinka Mäkelässä voidaan.» Hän antoi hevosellensa heiniä, otti niistä tukkosen, pyyhkäisi sillä hien hevosensa selästä ja virkkoi: »Saathan, Liinaharjaseni, tässä vähän huoata.»
Se olisi sittenkin hauskempaa, kuin koko päivän seistä tomuisessa tehtaassa. "Saathan toki jäädä", sanoi äiti iloisena. "Työtä on kesällä kylliksi. Ja talvisin emme ehdi kutoa niin paljon, kuin muut haluavat meiltä ostaa käsiliina-, palttina- ja puolivillaista kangasta." Voi, miten iloisena Miina seuraavana aamuna hameet ylöskäärittyinä levitteli pellolla lantaa!
On meillä tapa semmoinen: sen on pantava, ken on antaja. Sinäkö sen annatkin? Saathan odottaa ukkoa panemaan jos luulet paremmin osaavan. Ei se vaan en minä kuitenkaan vento vieraan antimia ota, sanoi Marja kuin hädissään. Vento vieraanko? kun oman heimosi miehen! Mistä minä tiedän, mitä heimoa olen. Mutta minä tiedän ja näen. Mitäpä nähnet?
Minä tiedän mistä kihlasormus ostettiin, mitä se maksoi, tiedän mistä morsiamen kalliit kivet ovat ostetut, ja minkä näköiset ne ovat salaisuuksia, näetsen, jotka ovat varsin suuresta arvosta, mutta Jim ne tuntee, hänpä ne tunteekin! Saathan nähdä mikä elämä nousee kyyhkyis-parvessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät