Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Vaan kuinka asia kääntyy, tassuttelevat kaikin mennä tiehensä, kukin saatuine rukkasineen. Anna oli tuskin ennättänyt sanoa hyvää päivää, panna pois virsikirjansa ja kukkansa, ennenkuin kaukaa mies kysyi: "Mitä uusia kirkosta?" "Kirkkoherra piti niin kauniin saarnan!
Entinen, ylpeä tirehtööri karkoitti minut pois koko kirkosta, niin että koko vuodessa en käynyt ovesta sisään, sillä minä en voinut kuulla hänen rämpytystään, ja sen perästä minä vaan saarnan aikana olin kirkossa; kun ruvettiin virsiä laulamaan, niin minun täytyi mennä pakoon."
Sanat tulevat hänen suustansa niin puhtaasti ja oikoisesti, eikä hän niistä nosta mitään suurta melua, vaan tuntuu ihan niin kuin hän keskustelisi kaikesta jokaisen kanssa. Niin vaan, sitä meidän pappiamme!" Saarnan varsinaisesta sisällöstä ei vaimoväki eikä miesväkikään puhuneet sen enempää.
Silloin arveli kirkkoherra, joka siihen saakka ei ollut vielä sanonut sanaakaan, ajan tulleen pitääkseen pienen saarnan. On kovin pahoin, sanoi hän, mitä olet tehnyt, tyttöseni, kovin pahoin. Ja Jumala ei anna sitä sinulle helposti anteeksi. Ajattele helvettiä, joka sinua odottaa, ellet tästä lähin tule käyttäytymään hyvin. Kun sinulla nyt on lapsi, on sinun elettävä siivosti.
Opettajaan kääntyen jatkoi hän: "Siitä on jo viisi vuotta, kun olin kirkossa, mutta kuulenhan minä sunnuntaisin tänne asti kun kelloja soitetaan, ja tiedän milloin jumalanpalvelus alkaa, silloin luen saarnan itsekseni. Ja kahdesti vuodessa tulee kirkkoherra minua ripittämään; se on herttainen mies tämä meidän kirkkoherra, hän käypi muutenkin minun luonani."
Tultuaan takaisin sakastiin hän nojautui kyynäspäin korkealla olevaa ikkunalautaa vasten ja ajatuksissaan muodosti ihan uuden saarnan pääpiirteet.
Kun saarna on päättynyt, astuu saarnan pitäjä alas alttarilta ja seisahtuu ruumiin-paarien päähän alttarin eteen. Ruumiin-arkku lasketaan alas paareilta permannolle ja nyt kolmasti multaa heittämällä vihkii hän meidän rakastetun rovasti-vainajamme haudan lepoon sekä lukee lopuksi muutamia rukouksia. Sen jälkeen taasen veisataan yksi värssy.
Mutta kun hänen tuli kääntää lehteä, silloin hän sen veti takaisin, enkä minä enää rohjennut siihen toista kertaa tarttua. Loppuun luettuaan sen sunnuntain saarnan, pani hän verkalleen kirjansa kiinni, heitti palmikon niskansa taa ja asetti huivin päähänsä.
Tietäen, että ajatuksensa saarnan aikana aina pyrkivät menemään omia teitään, Söderlingska nyt oikein päättämällä päätti kuunnella ja painaa mieleensä joka sanan. Ja kun pastori painoi päänsä äänettömään Isämeitäänsä, niin teki Söderlingskakin samoin ja luki sen hiljaa hänkin ja ehti juuri saada omansa loppuun samalla kuin pastorikin omansa.
Mutta saatanhan minä sen itsekin sanoa, että oli minulla silloin pikku poikana jo semmoinen muistikin, ettei monella ole. Kun vain kerrankaan jotain luin, niin opin sen kohta melkein ulkoa, ja jos kahteen kertaan laskin läpi, niin en sanaankaan takertunut. Ja kun joskus kirkkoon pääsin, niin sieltä tultuani kertasin mummolle papin saarnan sanasta sanaan, eikä mitään jäänyt pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät