United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuoss' sannall' istui kerran hän Järvelle silmäten, Mailt' armaan näki lähtevän Hän tänne retkellen. Tuoll' uppoi armas Ahtolaan; S'ei suonut jälleen saalistaan.
Juoni on niin paljon matkaan saanut maailmassa tunnethan sinä tiet ja tolat, tunnethan sinä tuon vanhan linnan. S'ei ole mahdotonta. Keksi mulle joku ohjelma! BRACKENBURG. Parasta on, että lähdemme kotiin. KLAARA. Niin BRACKENBURG. Minä tuolla nurkalla näen Alban vartion. Suo toki järjen äänen tunkeutua sydämeesi! Pidätkö sinä minua pelkurina? Etkö usko, että minä sinun tähtes' voisin kuolla?
Ma istun, lähde, reunallas Ja pilviä katselen, Kuin vaihtelee ne kalvossas Johdosta ylhäisen. Kas, ruskopilvi hohtaa niin, Kuin ruusu umpussaan. Hyvästi! palaamattomiin Se läksi matkojaan. Vaan tuossa toinen uudelleen Kirkkaammin kiiltelee. Ah! yhtä kiirelentoinen Se kauas hälvenee. Taas yks! S'ei mieli rientohon. Raskaana vieriää; Vaan, lähde, synkkä pilvi on Ja sun se synkistää.
FAUST. Ma luulen, akka haastaa houreissansa. MEFISTOFELES. S'ei siihen pääty; niinpä kauttaaltansa Ma tunnen sen tää kirja soi. Siit' en oo hullua viisaamaksi tullut Ma tutkimall'; ei ristiriitaa voi Selittää viisahat, ei hullut. Vaan keino vanha on ja uus, Se on ollut kaiken aian viisain salaisuus; "Yks kolme on ja kolme yhtä" sanottiin Ja toden eestä valhe levis' niin.
Niin kuinka moni hyvä, tuttu naama on mua tervehtämässä riemuten! O, Klaara, olisitpa sinä mies, näkisin minä sinut varmaan täälläkin etumaisina, ja saisin siitä kiittää sinua, mistä ketään kuningasta liene tukala kiittää vapaudesta! Klaaran asunto. Brackenburg? Tekö se olette? Mitä minä kuulin? Ei ketään vielä? S'ei ollut kukaan.
MEFISTOFELES. Ja perhettynnä on hän naamatieteesen, Mun läsnä ollen voi kuin potilas. Kai salahenki naamaristan' vilkkuu. Ja kenties itse piru siitä ilkkuu! Hän tuntee varmaan, ett' oon nerokas. Ens' yönä siis ? FAUST. S'ei koske sua! MEFISTOFELES. No hauskuttaa se myöskin mua. Kaivolla. LIISU. Kai kuullut oot sä Kaisusta? MARGAREETA. En yhtään; käyn niin harvoin ihmisissä.
Kadonneet ovat aaveet, ja sinä, armias yö, lainaa vaippaasi tälle maalle, jonka sisus kuohuu! S'ei jaksa enää kantaa tätä irstasta taakkaa, se järisten avaa syvät kurimuksensa ja ahmaista roukistaa tuon murha-rakkineen kitaansa. Ja jonkun enkeleitään lähettää se Jumala, jonka he ovat oman kehnoutensa todistajaksi häväisseet.
Aurinko ei henno näyttäytyä, s'ei tahdo airunna ilmoittaa tuota hetkeä, jona sen miehen pitää kuolla. Verkalleen käydä juttaa kello käyntiään, ja hetki hetken perästä lyö. Seis! Seis! Nyt on aika! Minut karkottaa aamun aavistus hautaan. BRACKENBURG. Klaara! Klaara! Täss' on jäännös! Min' en viettele sinua mukaani. Tee mitä voit! Jää hyvästi! Sammuta lamppu hiljaa ja viipymättä! Minä menen rauhaan.