Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. syyskuuta 2025
Nuori emäntä oli toimessa karjapihassa, johon lehmät oli tuotu haasta. Niissä oli kaksi hänen kotoansa Puolamäestä. Ne hän vanhan tuttavuuden vuoksi itse lypsi. Ostolehmät ja mitä Severin oli kotoansa saanut, tulivat palkkatyttöjen osaksi. Talon kissa liikkui sekin emännän lähellä, odottaen osaansa ehtoomaidosta. Talon koira oli miesten kanssa kytömaalla.
"Esimerkin voima on suuri," sanoi tämän johdosta Severin, matkien kuuluisaksi tullutta sanan partta; "kaupungissa käydessäni olen huomannut, että varpuset ovat siellä paljoa kesymmät kuin täällä maalla, niinkin kesyt, että jollenma olisi varovaisempi, saattaisin astua niiden päälle kadulla." "Minä olen koettanut varpusiakin kesyttää," sanoi Mari, "mutta tähän asti ei se ole onnistunut."
Hänen muotonsa kuvasti ensi kerran jotain huolellista, levotonta. Hän ei ollut tytyväinen. Severin oli lähtenyt ajamaan jäälle, samalla oriilla, jonka seurassa hänen ensikerran tapasimme. Se oli hyvä juoksia, ja hän tahtoi opettaa sitä vielä paremmaksi. Hän oli päättänyt lähteä kaupunkiin kilpa-ajolle. Ja sentähden hän sitä harjoitti joka päivä.
"Tietysti ei asia siihen jää, vaan nousee siitä vielä käräjän käynnit ja muut." "Luultavasti", arveli Severikin, "vaan nyt minä sanon teille hyvää yötä, äiti ja Mari, sillä aika on jo lopettaa tämä pitkä päivä." "Hyvää yötä, vaan sanos, Severin, etkös nähnyt Ivaria siellä kylässä?" kysyi Mari. "En nähnyt; mutta jos minä Ivarin oikein tunnen, niin ei hän kylään eksy.
Vihdoin saatiin tuo pulmallinen kysymys ratkaistuksi, kun Severin lupasi kirjoittaa aivan uuden näytelmäkappaleen, joka erityisesti olisi sovellettu meidän vaatimuksiimme.
"Se kuorma on minun yksin kannettavani," vastasi Severin, "se ei ensinkään sovi sinulle." "Saatpa nähdä, että sopii, kun vain puhut ja puhut totta." Severin oli ääneti, "No sitte minä rupean juttelemaan sinun edestäs," sanoi Mari. "Kuule nyt!" Ja hän laski kätensä Severinin pään päälle. Se tuntui niin virkistävältä Severinille. "Sinä tulit kilpa-radalle.
"En todellakaan tiedä," vastasi Severin. "En ole koskaan ajatellut sitä myydäkseni, kun olen sen kotoa saanut, ikäänkuin perintönä." ^Mutta ajatellaanpas, että se olisi sinulle taloutesi haitaksi taikka suoraan vahingoksi, etkös sittenkään luulisi olevan sinulla oikeutta myydä?" "Minun täytyisi kuitenkin siinä tapauksessa kysyä lupaa isältäni. Sillä häneltä minä sen sain varsana.
Severin oli heille niinikään outo, hän kun oli ollut poissa kotoa jo ennen kuin Hympyräinenkään tuli pitäjään. Molemmat, sekä pappi että kansakoulun opettaja, olivat kuitenkin hyvin uteliaita saada tietää, kutka nämät kaksi oli. Ja vaikeata ei se ollutkaan. Sillä jokainen nuori mies pitäjässä tunsi Severin, ja he olivat valmiit esittelemään häntä papille ja opettajalle.
Mari arvasi, että Severin oli puhutellut isäänsä, vaikkei hän käsittänyt milloin se olisi tapahtunut, jollei yöllä. Sillä koko päivän oli Severin häärännyt samoissa toimissa kuin Marikin. Mutta tytönkin mielestä oli parasta, että tultaisiin asiassa selville.
Mari istui silloin aina "kappi-reessä" ja Severin oli takana. Mutta kun tuli kysymys kilpa-ajoista, niin ei Mari enää tahtonut olla muassa. Silla kahden hengen painoa ei kelpo juoksia sietänyt Marin mielestä. Severin oli kyllä kehoittanut häntä nytkin tulemaan. Sillä sitä paremmin Orkko sitten kiitäisi radalla, kun Severin yksin olisi reessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät