Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. syyskuuta 2025
Emäntä ja Mari läksivät portaille katsomaan. Kumotus näytti todellakin tulipalolta. Mutta emäntäkin oli siitä mielipiteestä, ettei se ollut Puolamäellä vaan paljoa lännempänä. "Minun täytyy odottaa, kunnes Ivar taikka Severin tulevat kylästä", sanoi emäntä. "He ainakin tietävät mitä se kajostus on." He menivät uudestansa sisälle. Ja nyt otti Mari vuorostansa kirjan ja luki siitä ääneen.
Väen joukossa liikkui myös muudan mies, kaupunkilainen herraspuku päällä ja nauha napinlävessä: se oli ylirakennusneuvos Severin, joka, tarkastusmatkallaan näillä seuduin, oli tullut vanhempaansa, Brosin ja Monin, haudalla käymään.
Pieni kainostus valaisi hetkeksi Marin kauniita kasvoja, nähdessään nuoren rusthollarin. "Te täällä, Severin?" huudahti Mari. "Severin kyllä, vaan en mikään te", vastasi nuorukainen, hypäten ratsultansa ja taluttaen sen lähimmän riiman alle, johon hän sen sitoi. Mari oli niinikään puettu kansallis pukuun.
Severin tarttui sen suitsipieliin, pitääksensä sitä vähän ahtaammalla. "Pahantapaisille ei ole annettava paljon vapautta", lausui hän; "ne väärin käyttävät sitä." "Sulaa ystävyyttähän sen kujeet ovat", sanoi Mari. "Niinpä niinkin. Vaan muutamain ystävyys näkyy olevan vaarallista, jollei olla varoillansa. Ja Virkin ystävyys näyttää olevan sitä laatua."
Sitten aloimme me kertoa, tai oikeastaan Severin alkoi, sillä hän enimmäkseen puhui ja minä kuuntelin, kuuntelin haluten kuulla yhä enemmän ja enemmän, enkä tahtonut sittenkään kuulemaani tyytyä.
Mutta kun Mari kuuli miesten puheen pihalla, juoksi hän Severiniä vastaan, ettei hän toisi savun hajua maitokamariin. Vaan Severin oli jo ennättänyt porstuaan ja kiepasi Marin syliinsä. "Nyt kai olet hyvin väsyksissä, Severin." "En niinkään. Vielä minun tekisi mieleni rannalle, kun ilta on niin ihana, tuletkos, Mari?" "Tulen ainakin. Mutta ehtoollinen on valmis, ja väkikin on ateriansa ansainnut.
"Terveiksi. Mitä muuten kuuluu?" jatkoi unilukkari, tultuansa lähemmäksi ja tarjoten rusthollarille kättä. "Eipä mitään erinomaista." "Poikanne Severin on jo, kuulemma, palannut maanviljelys-opistosta. "Niin on. Hän tuli kotiin toissa iltana." "Kaiketi hän nyt on uhka maanviljeliä ja voittaa pian teidän?" "Arvattavasti on hän ahkerampi apilassa ja vikkelämpi vikkerissä, kuin minä.
"Nyt on kai Orkko juossut monta virstaa nopeammin entistä," sanoi unilukkari, "koska Severin näyttää niin mieltyneeltä." "Surullinen ei kuin juuri koskaan ole," lausui tähän Mari. "Mutta arvattavasti onkin hevonen kuljettanut yhtä henkeä paremmin kuin kahta." Hyvät aikoja kesti vielä, ennenkuin Severin kerkisi sisälle.
Hän piteli venettä niin tarkasti kuin kuka ikänään, eikä Severin tarvinnut häntä milloinkaan neuvoa. Mutta lahnoja ei tavattu kertaakan, eikä siis luultu niitä tälle paikalle nousevan. Sitä huvittavampi oli nyt, kun Severin näki tai luuli nähneensä liikkuvan niitä lahdessa. Mari kuljetti veneen aivan kuulumata lahden edustalle siihen suuntaan kuin Severin viittasi.
Saatuansa sen aivan kuivaksi, peitti hän sen loimella, pani apetta sen eteen ja meni kuulustelemaan, kuinka muiden oli käynyt. Kauppaneuvos K., joka oli uhannut ostaa Severinin hevosen, sai hänen silmiinsä väkijoukossa ja tuli häntä asiasta puhuttelemaan. Mutta Severin vastasi, niinkuin ennenkin, ettei hän ollut aikonunna sitä myydä.
Päivän Sana
Muut Etsivät