Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Minä katsahdin häneen ja tunsin hänessä entisen kasakkaimme ala-upseerin. Minä ihastuin suuresti. "Hyvää päivää, Maksimitsh", vastasin minä. "Milloinka Belogorista?" "Vasta eilen läksin sieltä, Pietari Andreitsh. Minulla on teille kirje". "Missä se on?" huusin säpsähtäen. "Täällä se on", vastasi Maksimitsh, pistäen kätensä poveen. "Lupasin Palashkalle toimittaa sen teille tavalla tai toisella".
Sanna=tädin mielestä oli tuo outo ilmiö ja hän kysyi melkein säpsähtäen Kaarinalta: "Mihin sinä nyt aijot mennä, kun olet itsesi pukenut noin juhlallisesti?" "Mattihan tuo niin tahtoo", wastasi waan Kaarina lyhyesti. Sen enempää ei puhuttu, ei kysytty eikä koskettu. Aamukellot soiwat juhlallisesti aamukirkkoon.
Jertta ei malttanut enintäkään räntää puistella itsestään, vaan niine märkineen syöksähti pöydän luo melkein Aunon ja Mikon väliin ja sanoi ihastuneesti. Teille tulee vieraita, hyviä vieraita. Ne ovat jo kartanolla. Mitä tuhannen vieraita? virkkoi Auno säpsähtäen, ja Mikkokin keskeytti vasunsa kutomisen. Kauppias Lättenperi konttoristineen. Kauppias Lättenperi! No mitä ne tänne?
Nyt tuomitsivat he molemmat, heltymättomän ankarat kovasydämiset kauppiaat... Enkä minä voinut paeta minä seisoin turvatonna heidän edessänsä... Enköhän koettaisi huutaa Ilseä tahi isääni avukseni? "Herra Claudius", valitti kirjanpitäjä nulomielisesti, kummallista kyllä säpsähtäen isännän äkkiarvaamattomasta läsnä olosta, "te näette minut tässä kovin liikutettuna.
Säpsähtäen kääntyi hän poispäin; tuo katse jääti hänen sydäntänsä, Robertin kasvojen ilme ei ollut koskaan ollut noin mielikarvautta ja tahdottomuutta osoittava. Sitä kesti vain silmänräpäyksen verran, sillä heti kohdattuaan Gabriellen katseen, kääntyi hänkin ja meni toiseen huoneeseen. Mutta häntä vainosi kaiken iltaa tuo katse. Mitä tarkoitti hän sillä?
Amrei ei ollut vielä elämäpäivänään nukkunut selvällä päivällä, aamusta puhumattakaan; mutta nyt hän oli vetänyt huivinsa silmien yli, ja nyt suuteli auringon säde hänen kiinnisuljettuja huuliansa, jotka vielä olivat ikäänkuin uhalla puristuneina yhteen, ja poskien puna se kävi yhä heleämmäksi. Hän makasi kokonaisen tunnin; hän heräsi säpsähtäen.
"Ja minkätähden ette?" sanoin wuorostani säpsähtäen. "Sentähden, ettei minua haluta juoruta." "Juoruta! Ei suinkaan se juoruamista ole, jos puhun sen, minkä tietää todeksi." "Ja kuitenkaan ei ole missään juoruttu enempää, kuin juuri teidän utelemassanne asiassa", sanoi ukko tylysti, ja katsoa muljautti taasenkin minua silmiin. "Kuinka se niin on?" "Niinpä se on.
Karkoittakaa, voittakaa, riistäkää ainiaaksi sydämmestänne tuo mieletön tunne, jonka tänä hetkenä luulette asuvan sydämmessänne minua kohtaan, rakastakaa minua sisarenanne, äitinänne niin», jatkoi Elise puoleksi säpsähtäen lausumastaan sanasta, mutta aavistaen «ehkä vielä kerran sanotte minua äidiksi.
"Käymmähän tuolla kirkonkylässä", sanoi Jakke vähän säpsähtäen ja seisahtui samassa. "Onko niin kiire, ettei jouda istahtamaan?" kysyi impi. "Kiitos! saispa tuota vähän jalkojaan lepuuttaa", sanoi Jakke ujostellen ja samassa istahti hän eräälle kivelle. "Kuinka siellä Lampelassa nykyään voidaan?" utasi neito. "Kiitos, meneehän tuo laillaan; eihän siellä mitään erinomaista", vastasi Jakke.
Entä mitä sitten? Omalta kohdaltani en näe muuta kuin kuoliaaksi isketyn uskon, teidän ja minun, joka ei ole eloon herätettävissä, ellei ihmettä tapahdu. Ihmettäkö! virkkoi hän kuin säpsähtäen, luoden minuun pikaisen, välähtävän katseen, mutta sitten vaipuen takaisin välinpitämättömyyteensä, niinkuin olisi luullut nähneensä jotakin, mutta huomannut sen harhaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät