Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Maantie kulki siitä poikki, ja ken sitä tietä matkusti yöllä, hän ei saanut olla arka, sillä jos hän vähänkään pelkäsi pimeässä, näytti koko salo olevan täynnä kummallisia pikku aaveita, jotka ojensivat myhkyräisiä käsivarsiaan, ja muutamilla oli hevosen pää ja muutamilla sarvet ja muutamilla kuusi jalkaa kuten kärpäsillä; mutta ne olivat vain kantoja, ne ne näyttivät niin kummallisilta pimeässä.
Eräs akka, joka kulki maantiellä, näkyi myös sinne pyrkivän, ja Junno pidätti hevosensa kysyen akalta: »Miksi tänä päivänä ihmisiä kirkolle rientää?» »Siellä vihitään meidän nuori pappimme, maisteri Salo, ja puutarhuri Kylvön ihana neiti.» »Vai niin», vastasi Junno ja ajoi myös kirkolle, ajatellen sydämmessänsä: »Maissi on veljeni oma. Mannia on aina onnetar suosiellut.
Palasin kotiin, tulin tänne majalleni, jonne olin tahtonut sinutkin tuoda. Huudan täällä sinua uupumatta joka ilta ja aamu huoneeni ovelta ja koetan houkutella saloja sinua ilmaisemaan. Mutta totisena ja tylynä seisoo salo eikä anna minulle koskaan selkoa siitä, mitä tietää. Enkä minä tiedä, eksyitkö, vai tahallasiko erosit. Sen vain tiedän, että korpeen minulta katosit.
Silloin päätti Suetonius taistella." "Hän valitsi metsien keskellä olevan paikan, jolla oli kaita aukko ja synkkä salo takana. Iso lakea oli tämän edessä. Täällä Britannialaiset tapasivat meidän ja varustivat itsensä ryntäykseen.
Sorsall' on siansa suojat, Tyynet allilla asunnot, Johon sorsa suojeleksen, Alli laitto laajeleksen; Minun on koti koivikossa, Pajupehkossa pesäni, Kuhun kurja suojeleme, Sekä laitto laajeleme. Korpi kurjalla kotina. Kotihinsa muut menevät, Majoillensa matkoavat, Kurjall' ei ole kotia, Katalalla kartanoa; Korpi kurjalla kotina, Salo sauna vaivaisella.
»Salo tumma on, salo sankka on, sen peitossa paikka on tuntematon, sinut vanhalle aarnihaudalle vien. Me löydämme aarteen, min kätkee rinne, me lähdemme kauas, me jäämme sinne, sa ijäti kaksin vain kera mun, ma ijäti kaksin vain kera sun! Et naista sa viel' ole syleillyt, naislemmen et autuutta ymmärtänyt, ma teen sinut riemusta rikkaammaksi kuin koskaan ollut on ihmistä kaksi!»
"Se itseään puri rintahan, Ja veri vuos, mut verestään Se näki ruusun nousevan; Se sille laulaa lempeään. "Ja meidät, salon linnut, oi, Tää haavan veri sovittaa; Jos ruusulaulu loppuun soi, Niin salo itse katoaa." Noin kertoo varpuspojillen Tuo varpusukko pesässään; Ja varpusrouva toistaa sen Ja valtaa pesän yläpään.
Päivän Sana
Muut Etsivät