Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
"Pilvi on poistunut sielustani. Keskinäinen luottamus, joka niin kauan oli säilynyt meidän välillämme, on nyt palannut, eikä sitä mikään enää keskeytä. Terve tultua nyt köyhyys!" huusi Mr. Micawber, kyyneliä vuodattaen. "Terve tultua kurjuus, terve tultua kodittomuus, terve tultua nälkä, ryysyt, raju-ilma ja kerjuu! Keskinäinen luottamus on meitä loppuun saakka tukeva!"
FUCHS. Jaa, me olemme kaksi yhdenkuvaista veljeä; kuin kaksi kaakkua, niin yksimuotoset veljekset, vaihka eri äitien kohduista mutta samasta isästä; juuri kuin kaksi kaakkua. TOMMI. Kaksi kaakkua samasta viljasta mutta eri uuneissa paistetut. Mutta kuinka ovat he pääsneet ulos? ANTON. Käykäät nyt koreasti hospitaaliin takaisin, muuton annamme teille luudasta, te viimeiset vaivaset, te ryysyt.
Hän itki ja kiroili mennessään, pui nyrkkiänsä taloa kohden ja mutisi: "Huuto-Jussi! katsele nyt Mattilan emäntä, jo se nyt menee, jopa nyt pääset siitä riivatusta elukasta joka sinua palveli ja passasi, sai lyöntiä ja haukkumista, ja sitten päälle päätteeksi nämät koreat ryysyt."
Tuota kuullessani ajattelin, että jopa on noilla akoilla arka omatunto. Pitkällisellä kasvatuksella on papisto saanut muijaparat sille kannalle, että jos milloin ei nälkä kurni suolissa tai ryysyt roiku selässä, niin omatunto ei enää ole rauhallinen. Työväki pelkää olevansa väärällä tiellä, jos edes jonkun osan vuotta pääsee nälkää näkemättä.
Surma-Ollin ryysyt olivat pahasti palaneet ja tukka kokonaan kärventynyt, mutta kuitenkin oli hän, tempaisemalla saunan oven auki, pelastanut emännän ja lapsen savuun tukehtumasta. Itse oli Olli pyörtynyt kiukaan eteen, eikä enää sitten tuntoihinsa tullutkaan, vaikka tietysti kivut olivat kauheita, koska iho irtosi monesta paikasta vaatteiden mukana.
"Perhana, etten ollut kotona", huusi hän, "se olisi huojentanut, jopa tehnyt tarpeettomaksikin aikomuksemme". Matin näin manatessa oli eukko muistanut Heikkiä. Hän nousi vuoteeltansa, jonka laidalla hän oli istunut, ja rupesi kurkistelemaan uunille. Hän käänsi ryysyt siellä, mutta poika ei ennä ollut siellä. "Lempoko hänen on korjannut!" huusi hän. "Kenen?" kysyivät yksin suin miehet.
Niinpä syövätkin, ryysyt rinnoilla, ja eivätpä koira vieköön! osaa lusikkaansakaan nuolla, koska pöydästä nousevat; sen olen nähnyt omilla silmilläni suureksi ihmeekseni. SIMEONI. Mutta peijata ja nylkeä talonpoikaa, siihen kyllä ovat miehiä. JUHANI. Tosi, että löytyy herrasmaailmassa paljon ämmällistä ja naurettavaa, sen huomasin Turku-retkelläni.
Lapset reessä valittivat vilua. Poika otti veriset ryysyt viedäkseen ne takaisin rekeen. Silloin huomasi hän lumella pyöreän, keltaisen esineen. Hän otti sen ylös ja pisti Sen eväskontin pohjalle. Sitten rupesi hän irroittamaan laukkua. Vaivalla hän sai sen vedetyksi vainajan alta; mutta rekeen hän ei jaksanut sitä nostaa, vaikka kuinka koetti.
Hänpä, vaikka ryysyt yllään, loisti Niinkuin tähti pilvi-siekaleista; Vaikka hän ois minkä työnkin tehnyt, Hänt' ei kenkään vihata ois voinut. Vihaavan hänt' isä sentään näytti; Niinpä myöskin hänen veljiänsä. Heit' ei kohdellut kuin lapsiansa, Ei kuin vanhan päivän turvaajoita, Vaan kuin orjiaan, ja kurjemminkin, Niinkuin järjettömiä olennoita.
Tätä kaikkea on kysytty. Tätä kaikkea kysytään. Mutta hapuileva ajatus tapaa vain tyhjyyden, jonka edessä kaikki sydämet värisevät. Eikö kukaan missään, milloinkaan; ratkaise ongelmaa, jonka jokin tuntematon oikku asetti ihmisen arvattavaksi piloillaan ehkä ? Pois heitä kerjäläisen ryysyt yltäs ja vartes verhoo kultaan, purppuraan.
Päivän Sana
Muut Etsivät