Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Heitän herjat helmoiltani, Päältäni pahat panoset, Sanat kehnot kengiltäni, Sukiltani suutelukset; Ulos heitän herjät ryysyt, Arkivaattehet alennan, Riisun riihiryökälehet, Kaskivaattehet karistan. Otan vettä lähtehestä, Heiluvasta hettehestä, Jolla peiponen peseme, Kylän kukka kuuroame.
Kimakalla äänellä poika nuottia veti; harras oli ja totinen, vaikka ympärillä naurettiin. Ei se pikkuistakaan hämmentänyt, että kaikki häneen katsoivat, ja viis välitti hän siitä, että likaiset ryysyt häntä verhosivat, muita siistit, vartavasten tehdyt vaatteet. Toinen kuppi vielä juotiin kahvia, sitten aljettiin piirihyppy.
Mutta kaiken tämän ohessa oli jotakin kadonnutkin, oli kadonnut tuo säyseä, järkkymätön huolimattomuus, tuo miehen koko ulkomuodossa ja käytöksessä vallinnut retuisuus ja hitaisuus. Sen sijaan huomasi Eerikki hänessä jotakin hätäistä, varovaista ja epäluuloista mieltä, ja tämä miellytti Eerikkiä vähemmin kuin entiset ryysyt.
Nyt on aika aivan toinen, Vouin luku loppumaton, Rahanpuute puuttumaton; Rästikirjat kiirehtivät, Nahka naukuupi punainen, Monen karja kirjan päällä, Alla ausionin hevonen, Pannut panttina kylässä, Hyvät ryysyt ryöstön alla.
Venla meille antoi rukkaset; tehneet ovat he meistä myrkyllisen pilkkaveisun; lukkari meitä rääkkäsi kuin pahalainen itse; Toukolan pojat meitä hakkasivat kuin nummea vaan, selkäämme saimme kuin jouluporsaat ja oikeinhan joulupukkeina käyskelemme tässä ykssilmäisinä tonttuina, ryysyt päässä. Mitä vielä? Onhan kotomme nyt ilman köyhän ainoata kestiä, ilman kiukaan kohisevaa löylyä.
Onko sinulla, millä maksaa, jos tekisin taian? Saat emälampaan palkaksesi ... vai jos vaadit vielä enemmän, niin sano, mitä tahdot! Seppä mietti vähän, iski meille silmää ja kysäisi: Mitäs hammastasi se sitten kolottaa? Oikean puolen takahammasta ... sitä suurinta juurikasta ... voi, voi, voi!... Ole vait' eläkä ulise! Päästähän pois nuo ryysyt...
Yhtenä yönä hän taas vaimostaan oli unta nähnyt, kyynelehtimästä, murehtivasta, häntä hyväilevästä vaimostansa, ja hänen huulensa vielä värisi tuskallisesta suudelmasta, jonka tuo unissa nähty armas haamu oli niin elävästi painanut siihen silloin pakolainen kavahti ylös vuoteeltaan, tarttui matkasauvahansa, puki päälleen kerjäläisen ryysyt, ja läksi vaimoansa tapaamaan.
Ja hän katseli lapsia lattialla ja sitte äitiä pienoisineen vuoteessa katseli ja hymyili ja hänen laihoilla, kuivettuneilla kasvoillaan lepäsi selittämätön kirkastus...» »Entäs äiti...?» kysyi tyttö jännittyneenä. »Eikös sekin hymyillyt, ja vielä enemmän kuin mies?» »Hymyili, hymyili, ne hymyilivät molemmat. Ja siihen hymyyn sulkeutui lapset ja viima ja ryysyt ja kaikki.
Oli paikkaiset ryysyt heillä, kädet karheat, sierauneet, ja maidonlaisina kasvoin ei hipiät kuultaneet ei olleet ne ruusut hienot, kuin peittivät poskipään, vaan ahavan, sauhun syömät oli kasvot kansan tään.
«Jumalan tähden, älä huuda niin kovasti!« änkytti kreivi vavisten. «Mitä sinä tahdot? Minä olen valmis tekemään kaikki«. «Sinä vieläkin kysyt! Etkö jo ymmärrä? Parempi kosto oli minulla aikeissa, mutta se, joka aikeeni olisi täyttänyt, kärsii nyt viattoman kuolemasta«. Tätä sanoessaan oli Katri heittänyt ryysyt pois oikeasta kädestään. Kreivi ymmärsi nyt. Hän oli kuolemaa vaaleampi.
Päivän Sana
Muut Etsivät