United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Välskäri ei vastannut, hänen harmaat kulmakarvansa rypistyivät, ja huomaamattaan hän taittoi hammasluun vanhasta hopeoidusta visapiipustaan. Kun kaikki olivat vaiti, kysyi isoäiti viimein, eikö hän aikonut aloittaa. Aion, vastasi hän ykskantaan. Ja mikä on yhdeksännen kertomuksen nimi? Erään nimen varjo. 1. VALTIOP
Herra siirsi silmänsä hevosesta ratsumieheen verkalleen, ikäänkuin tarviten jonkun ajan tajutaksensa, että nuo noin oudot soimaukset olivat hänelle tarkoitetut; sitten kuin hänellä ei enää voinut olla siitä mitään epäilystä, rypistyivät hänen kulmansa hieman, ja melkoisen pitkän vaitiolon perästä vastasi hän d'Artagnanille selittämättömän ivallisella ja ynseällä äänenpainolla: En minä teille puhu, herra hyvä.
Nyt avasi vieras suunsa: "Mikä tämän paikan nimi on?" kysyi hän. "Elimäen pappila", vastasi kirkkoherra ja lisäsi: "Jumala antakoon teidän Armollenne onnea ja voimaa parataksenne." "Elimäki?" matki vieras ja hänen kulmansa rypistyivät uhkaaviksi, samalla kun kalpeat poskensa silmänräpäykseksi punastuivat. "Elimäki? Hm! Onko Anjala tästä kaukana?"
Ovesta löyhähti vastaan omituisen kodikas lapsikamarin ilma, joka ei ollut vaivannut näitä liikkuvia sieraimien seiniä lähemmä pariinkymmeneen vuoteen. Uteliaana katseli hän ympäri huonetta ja erittäinkin tuota kätkyessä-olijaa, jolloin aina kulmat rypistyivät ja sieraimet tekivät liikkeitä. Uuni oli hiilillään. Tätäpä paahdetaan, sanoi hän itsekseen.
Ainoastaan Terpnos ja Diodoros, joiden piti säestää Caesaria, kääntelivät päätään, vilkuivat toisiinsa ja seurasivat Caesarin huulia, odottaen laulun ensi säveltä." Samassa alkoi eteisestä kuulua melua ja ääniä, ja hetkisen perästä syöksyi verhon takaa esiin Caesarin vapautettu, Phaon, sekä hänen perässään konsuli Lecanius. Neron kulmakarvat rypistyivät.
En minä viitsi, sanoi Hermanni. Vei kirjan kaappiin ja lähti, paukauttaen hieman ovea. Isä jännitti katseensa pojan jälkeen, silmäkulmat hiukan rypistyivät, mutta kohta lientyivät, jota vastoin huulille ilmestyi omituinen hymynkierre. Sitten hän kaapista kopeloi Hermannin kirjan ja etsi silmälasinsa. Lampun otti katosta ja asetti lähemmäksi pöydälle.
Tällä hetkellä muuttui Hautalan Jannen muoto, silmäkulmat rypistyivät, posket veti harmaaksi ja huulet vapisivat, kun hän kuiskasi toverinsa korvaan: »Mene ulos ja vie se Saviojan Ville mennessäsi.» Hän puraisi samalla hammasta ja Tommi, hänkin närkästyneen näköisenä, puikahti ovesta. Jäätyänsä yksin ryähti Janne omituisesti, niin omituisesti, että nimismieskin katsahti häneen.
Välistä hänen kasvojansa kirkasti sama onnellisen autuas hymy, jonka hän oli onnistunut Hannekselta salaamaan. Välistä taas, kun hänen eteensä sattui keskeneräisten pukujen ompeluksia, hänen silmäkulmansa rypistyivät kiukkuisesti ja uhmaavasti. Pitikö todella ruveta korjaamaan noita ompeluksia kokoon! Niin hassua!
Sitten Penna kertoilisi hänelle kaikki merkilliset, Unkarin aroilla kokemansa nuoruudenkikkailut ja kertoisi suuresta Eugen-prinssistä ja... Niinpä niin, heidän onnestaan ei tulisi muuta puuttumaan kuin että Penna vielä kerran saisi nähdä entisen rakkaan herransa kreivi Bertelsköldin, ja kutsua hänet häihinsä. Mitä appi siihen sanoo? Larssonin harmaat kulmat rypistyivät tuimiksi.
Sinä olet lihonnut ja nuortunut, sanoi Nehljudof. Sisaren huulet rypistyivät mielihyvästä. Mutta sinä olet laihtunut. Entä Ignatij Nikiforovitsh? kysyi Nehljudof. Hän lepää, ei ole nukkunut yöllä. Paljon olisi siinä ollut sanottavaa, mutta sanat eivät ilmaisseet mitään; silmät taas sanoivat, että se mikä olisi ollut sanottava, ei ollut sanottu. Kävin luonasi. Kyllä tiedän. Minä muutin talosta.