Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Monta vuotta oli hän rehellisesti käyttänyt nuoruutensa voimia toisten eduksi, jonka vuoksi ei yksinään hovineuvos, vaan koko ruukin väki häntä kunnioitti ja arvossa piti. Hän oli koko perheen ystävä ja rakasti heitä kaikkia, mutta varsinkin hovineuvoksen nuorinta tytärtä.
Ei niin suuria häitä oltu näillä seuduin ennen nähtykään. Eikä sen tapaisia. Sillä Niemelän häät olivat uuden kuosin mukaan laitetut, herrashäät. Vihittiin päivällisen aikaan, joka kohta syötiin. Eikä syödessä istuttu, vaan seistiin niinkuin herrasväessä on tapana. Kertoivat, että ruukin patruunalla oli ollut samanlaiset häät, kun sieltä tytär pois naitettiin.
Yön halki huudot raikaa, tulet, lyhdyt tuikkivat ja hätäkello kaikaa. Makasi maassa patruuna. Jo ruukin väki herää. Jaakko katsoo äänetönnä puukon punaterää. Seisoo vieras mestari kuin patsas paikallansa. Syöksee sisään Anja-rouva pitsivaipassansa. Jaakko ympäri käännähtää. Mit' on tää? Mistä verta? Haa, mi haamu ovella? Sen on hän nähnyt kerta. Impi virran vierellinen, kuohupaita kulta!
Kellarin kivilattialla öljy kuuma kiehuu. Syttyy parrut, siltapuut. Hoi, missä on ruukin väki? Lumiset koivut yksin yössä tuhotyön sen näki. Hoi, koko kellari tulessa on! Pian permantopalkit pettää. Saako näin tulla Tuonen sato ilman hiiskehettä? Yläkerran salissa soitto soi. Pidot siellä on patrunessan. Alakerrassa isäntä yksin voihkavi vuotehessaan.
Kerran kevät-iltamalla vene vettä sousi, laski Varislahtehen. Mies nuori maihin nousi. Astui pitkin metsätietä, tuli ruukin taloon, siinä sijaa yöksi pyysi; sitten aikoi saloon. Oli yön ja toisenki ja kohta kolmannenki, koko viikon vierahana, vielä yli senki. Kukaan enää puhunut ei hänen lähdöstänsä. Monet kyllä miettivät: Mik' on hän miehiänsä?
Viheriälle kentälle muutamien lehtevien koivujen alle keskelle isoa ruukin pihaa oli iso ihmisjoukko kokoontunut, leikkien ja tanssien siellä monituisella tavalla. Oivan ruukin isännän tapana oli tänne usein kutsua alustalaisiansa ja pitäjäläisiänsä pieneen huvitukseen viheriälle nurmikolle, ja siellä olivat he tänäkin iltana viettämässä patronessan syntymäpäivää.
Muutamien vuosien kuluttua sai hän patrunan tyttären vaimokseen ja tuli appensa kuoltua ruukin isännäksi.
Minä huokasin ja hän huokasi. Hän oli ruukin armon kammarineitsyt ja minä seurakunnan lukkari. Me tapasimme toisemme melkein joka päivä ja huokasimme. Näin kävimme me ja huokailimme viisi vuotta. Vihdoin kuulin minä äänen taivaasta, joka puhui ja sanoi: 'Nouse Grangårdin Per!
Heikki katseli häntä arastellen, loitompaa, suu auki ja silmät pyöreinä päässä. Vasta pitkien aikojen kuluttua he ensi kertaa leikkivät keskenänsä, ja Heikki kysyi taas ruukin savupiipusta. Liisa alkoi kertoa, mutta sai äkkiä itkun suuhunsa ja jätti Heikin itsekseen. Silloin Heikki haki parhaimman vesimyllynsä, juoksi Liisan luo ja näytti sitä hänelle ja pyysi taas kertomaan ruukin pyöristä.
Sydän-yöllä tuli läpi itkenyt ja kiusattu rouva kolkkoon kotiinsa äitiänsä ja ystäviänsä näkemättä. Tämän toivon sulki hän sitten monta vuotta vaivatussa povessansa, kunnes hovineuvos eräänä päivänä ilmotti kaikkine perheineen tahtovansa muuttaa Ouluun ja heittää ruukin yhden vävynsä haltuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät