Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Lyhyt, utuinen unelma on elämä keskellä kahden ruskon kajastamista. Torvet torahtavat kartanolla. Riemuhuutoja, kannusten kilinää. KARPALAINEN: Hänen jalosukuisuutensa maisteri Olavi Tavast. OLAVI: Setä! MAUNU TAVAST: Poikani, rakas poikani! Sinä olet siis jälleen kotona. OLAVI: Niin, rakkahin setäkulta! Voitko ajatella mitään niin naurettavaa?
Ne lentäen kotia kiiruhtaa, tulee parvin siivekkäin: kaikki päivän muistot palajaa unen kyyhkylakkaa päin. Ken teistä, te linnut, suorimman vanan kyntää kotihin, läpi illan ruskon kirkkaimman? Sun sanasi, armahin! Alfred de Musset
Samaan aikaan illalla käveli Elysée Méraut yksinänsä puutarhassa Herbillonin kadun varrella noiden jo hieman vihertävien puiden alla, joiden lävitse sinersi kaistale kirkasta kesäillan ruskon valaisemaa taivasta: tummat varjot heittyivät polveileville, vaaleammille käytäville, mutta valkeana ja kuolleena haamoitti itse palatsi kaikkine alaslaskettuine säleakuttiminensa.
Miksi pistivät, miksi pistivät palavan taulankappaleen Ruskon hännän alle? EENOKKI. Julmettuneet! AAPELI. Lurjukset! Jos lakiin mentäis, niin peijakas heidän ottais. Palavan taulankappaleen! Ja ampuivat vielä! EENOKKI. Hai djai djai! AAPELI. Minä sydämmystyn. Kas semmoisista pedoista sinä läksit, mutta nytpä seisot siivon ja kunniallisen miehen katon alla. EEVA. Kraatari! Krapu!
Lännessä taas avautui silmälle ääretön ala metsämaata, kaskeja, järviä ja korkeita harjanteita, siellä täällä myös ihmisasuntoja; loitompana kukkula kukkulan takaa aina Kaavin kirkolle, Savon rajoille asti. Yli kaiken tämän kaarteli valoisa pohjainen taivas. Kauan katselin näköalaa. Vihdoin huomasin taivaan rannalla koillisessa punaa puhuvan ruskon.
Hän vaikeni. Neidonpa Nous' ruskon vivahdus kasvoillen. "Miks' uhkaa," kysyvi, "maatas' Oihonnan sankari nyt?" Morannal se lausui taas: "Mull' aarre on, sitä vaatii hän. Sen kuuluks' laulu on tehnyt Ja häntä houkuttanut. Oi tytär, hän sanoa Näin käski: "Merellä kulkenut Oon helteen hehkuvan maita Ja maita talvisen jään;
Mutta vasta J.V. Snellman ja hänen henkiheimolaisensa hankkivat paljoa myöhemmin Suomessa kansankielen edustamalle kansallisuusaatteelle täyden tunnustuksen sitkeän ja ankaran taistelun tuloksena, niinkuin hänen oppi-isänsä Hegelkin oli Saksassa kohottanut korkealle kansallisuusatteen lippua. Ajatelkaamme kesäaamun ruskon koittavan, sen punertavan valon ja sen säteiden leviävän seutujen yli!
Johan näemme tulevaisuuden taivaanrannalla uuden ajan ruskon koittavan tälle kansanluokalle, joka niin kauvan on huokaillut sorron kahleissa!
Hän pyysi minua jäämään, johon myös suostuin. Sitten joimme veljen-maljan, ja yöllä makasin minä Malm'in kanssa portti-vajan ylisillä. Syyskuun 21 p. läksin Malm'in kanssa Ruskon kylään ja olin siellä jumalanpalveluksessa. Herra Paulin vihki myös siellä erään rengin. Olin olevinani Malm'in renki, ja minäkin pääsin häihin.
Hän teki kaikki, minä en mahtanut mitään, hän näki kaikki, häntä mun siunata pitää, kaikki hän kesti, kaikki hän kärsi ja kantoi esiin, rakasti, rohkaisi, anteeksi antoi. Kunnia hälle, henkeni morsiamelle! Kukkia hälle, kukkien kuningattarelle! Helmiä hälle, helmelle ihmisyys-uskon! Huntuja hälle, hunnulle huomisen ruskon! IK
Päivän Sana
Muut Etsivät