United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakennukset ympäröivät sitä kaikkialta, ruohot ja ruhkaheinät nämät kuolleitten eikä elävien kasvien kukoistus peittivät sen. Se oli läkähtymällänsä liiallisesta hautaamisesta. Se oli lihava tyydytetystä ruokahalusta. Sovelias paikka! Henki seisoi hautojen välissä ja osoitti alaspäin yhtä hautaa kohden. Scrooge lähestyi tätä vavisten.
Eri väriset kukat melkein katoavat sen viheriään yksitoikkoisuuteen. Ja kuinka paksu tämä nurmivaippa onkaan! Aron ruohot ovat nimittäin hyvin vahvoja ja harvassa toisistaan seisovia. Arojen kesä ei ole virkistäväinen eikä ensinkään miellyttäväinen. Sen kuuma maa halkeilee ja turhaan odottaa virkistävää sadetta.
"Mikä miestä riivasi?" sanoi Arne, joka seisoi katsellen ikkunasta ulos, "onko viime aikoina keksitty uusi tie pappilaan? Sepä mies olemaan nopeajalkainen". Taas oli kirkas aamu. Se vähäinen sade, joka oli tullut yöllä, oli virkistänyt ruohot sekä kukkaset ja koko metsän pitkän kuivuuden jälkeen. Kaikki kukoisti ja tuoksui.
Rapasihen etsimähän, Etsi pientä poiuttansa, Kullaista omenuttansa, Hopiaista sauoansa, Alta jauhavan kivosen, Alta juoksevan jalaksen, Alta seulan seulottavan, Alta korvon kannettavan, Puiten puut, jaellen ruohot, Hajotellen hienot heinät. Etsi pientä poiuttansa, Eipä löyä poiuttansa, Kullaista omenuttansa, Hopiaista sauoansa.
Tuolla meren rannalla kuusikossa oli suuri muurahais-keko korkean kuusen juurella ja tämän keon ääressä kasvoi pieni puolukka. Oli jo sydän kesä; kaikki ruohot heilimöivät, viljat tekivät jo terää, kun se vasta nupulle puhkesi.
Niinkuin kuuman lähteen ympärillä vaikka joka paikassa on talvi ja lunta kukanvarret yhtähyvin viheriöivät, ja puut pettyen luulevat: kevät on päässyt valtaan iäksi! niin myös sen miehen haudan ympärillä, siinä kedossa, mihin hänen palava sydämensä on laskettu levolle, ei voi talven ajallakaan puut olla lehdittymättä, ruohot vihriöitsemättä!
Ruohot, kukkaset, kummut, kunnahat, jylhät vuoret ja hymyilevät laaksot, kaikki ne hänelle puhuivat kieltä, joka, samalla kuin se oli outoa ja salaperäistä, valtavasti viehätti hänen mieltänsä ja herätti hänessä aavistuksen siitä voimasta, joka kaikessa kätkettynä vaikuttaa; johon verraten ihmisnero käy mitättömäksi kuin maassa mateleva mato.
Kuunteli siellä lintujen laulua, katseli pilvien kulkua, ei ajatellut paljon mitään, nautti vaan, nautti, oli onnellinen ja rakasti. Nautti elämästä, rakasti luontoa; eikä luontoa ainoastaan, ihmisiä myös ja eläimiä ja Jumalaa ja koko maailmaa. Puut, pensaat, ruohot, kukkaset, ne olivat ystäviä kaikki, herttaisia, suloisia ystäviä.
Kell' on ruumis raittihimpi, rautaisempi, Kuin on kalalla meren? Surma toki surmeleepi, turmeleepi Kalakarjankin veden. Hauta valmis vähäisillä kalasilla Hirmuhauin kuvussa; Hauin hauta kuohuvassa kattilassa, Puhuvan myös povessa. Ruohot raukat raukenevat, ehkä ovat Kukassansa koreat; Puut ei pääse paksujuuret, pienet, suuret Kasvaissansa kaatuvat.
Herran airut lensi maahan syntisään, Riehui kalvallaan, kun Herra käski näin; Mullan lapsi turman jäljet nähtyään, Valkohengen kutsui *Kuoloks'*, säikähtäin. Korkee niittomies ei säästä. Kalvallaan Kaataa halvat ruohot, tammet korkeat; Suuret pienet, orjat herrat kaikki vaan Ankaraa ja voimakasta kammoovat.