Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Te säädätte, mikä on kaunista ja rumaa ihmisten lasten kesken, mikä oikeata ja väärää, mikä totta ja epätotta. On turha teitä vastustaa. Te voitatte aina, sillä aikakauden henki puhuu teidän suunne kautta. Ette te ole mitään yksityisiä miehiä. Miljoonien aivoilla te ajattelette. Miljoonien ja jälleen miljoonien käsivarret työskentelevät teidän eduksenne. Pyhän Hengen ritareita te olette.
Hän tuijotti hämmästyneenä Lomaqueen; pyysi parilla sanalla raakamaisesti anteeksi alavartijalta, ja kummallisella tavalla pyörittäen rumaa päätään, astui hän pois, pitäen kuolema-luetteloa rutistettuna kädessään.
Jos nyt pyytäisi ja hän rupeaisi, niin kertoisi taas sellaista ikävää, niinkuin viime kerrallakin, jolloin itketti kauan aikaa, kun se kaunis kuninkaanpoika oli niin ilkeä ja rumaa oli sääli. Ei, ei hän tahtonut kuulla semmoista, vaan hän kuitenkin päätti lähteä käymään Nikkilän puolella, muuten vain. Uuni oli lämpiämässä.
Ja kukkanen rinnassa, nauhasolmuke, joka piti kiharoita kiinni, kaikki sievän sievää. Mutta totta sekin: ei niin rumaa esinettä ollut, ettei se Sannilla kauniiksi muuttunut. Hänessä oli tenhovoima, joka loi kajastuksen ympärilleen. Ei ollut kukaan mitään Sannin rinnalla. Kaikki muut tytöt typeriä, kömpelöitä ja rumia.
PORMESTARINNA. Sinä et saa tuollaisia ilveitä pitää! Tuo on rumaa. Jos et sinä herkiä, niin minä sanon papalle, kun hän tulee kotia! ELLEN. Tietääkö mamma, mitä se nyt tekee? Se halveksii. PORMESTARINNA. Hyvä isä tuota tyttöä! Mistä se niitä saakin tuollaisia ilveitä? Ja kun se on niin itsepäinen! Mutta Aleksandra, missä hän on? Mitä sinä nyt luet? No yhäkö sitä!
Tätä mystillistä puolueohjelmaa vastaan, joka romantiikan harsolla peitti kaiken, mitä Venäjän menneisyydessä oli surullista ja rumaa, sapadnikit eli venäläiset vapaamieliset edustivat sitä vallan vastakkaista kantaa, että Länsi-Europan kulttuuri oli maailmankulttuuri, ja että sen levittäminen Venäjälle vain saattoi koitua kansalle ja valtiolle onneksi.
»Hän karkasi rengin kanssa ja kuuluu asuvan täällä lähellä kaupunkia jossakin metsämökissä.» »Voi armias Jumala!» »Jos se renki olisi ollut kaunis, niin olisihan voinut asian jotenkin ymmärtää, mutta niin ruma, niin ruma, että niin rumaa on vaikea kuvitellakin.»
Nuo pienet laulut olivat siihen aikaan, jolloin esiintyi niin paljon rumaa ja alhaista, todellakin taivaallisen soitannon kastepisaroita. Itse asiassa olemme täysin samaa mieltä kuin nuo vanhat munkit: Laborare est orare. Tuhansissa merkityksissä, niin yhdessä kuin toisessakin tapauksessa on todellinen työ rukoilemista.
No, entä pikku Gabrielle-tipsukka, mitä hänestä sanot?» «Oh, hänhän on hurmaavan suloinen, etenkin milloin hänessä näkyy tuo ylhäinen piirre, on hän mitä suloisin pikku olento!» «Ja Saara?» «Niin hän on kaunis hyvin kaunis, luulemma, ja kuitenkin hänessä on ainakin minun mielestäni jotakin rumaa. Hän ei ole ensinkään siskojeni kaltainen; hänessä on jotakin kylmää, melkeinpä vastenmielistä.»
Ja sitten kuin hän kasvoi, miten miettiväiset hänen silmänsä olivat! Semmoisilla silmillä on suuri valta! Kuka raaskisi ajatella rumaa ajatusta, kuin semmoiset silmät viattomasti katselevat. Ne olivat minun elämäni paraimmat, onnellisimmat päivät. Me kaksi olimme koko maailma, pieni, päivänpaisteinen maailma. Voi, sitten on kaikki käynyt niin toisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät