Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Se ei tahtonut oikein soveltua, että opettaja niin korkealle lentävillä ajatuksilla läheni sitä elämää, joka liikkui hänen ympärillään; hän kyllä saattoi pidättyä omia tunteitaan muille julkaisemasta, mutta sitä ei voinut estää, että moni ruma ja ilkeä asia tuli hänen näkyviinsä ja kuuluviinsa.
Hänen hammassadon rumentamasta suustansa kuulee usein tuon hauskan lauseen «anna minun olla rauhassa!» Tuskin hänestä milloinkaan tulee muuta kuin ruma. Mutta hyväksi ja onnelliseksi toivon hänen Jumalan avulla tulevan. «Sinä pikku armas rumattareni!» sanon hänelle välistä hellästi syleillen häntä. Tahdon jo edeltäpäin saada hänen tyytymään kohtaloonsa. N:o 5.
Marianna astui nyt vuoteen viereen ja ensimäinen kysymyksensä oli tietysti: Kuka se lienee? Jumala tietää! Arvattavasti joku mieron kulkija, arveli Nikodemus. Niin miksi ei? mörisi Leander jokaisen pitäisi nähdä että hän ei ole mieron kulkija. Niin, niin, sanoi Marianna, sentähden että hän on kaunis ja mielyttää sinua! Vaan tiedä, että monella on kauniit kasvot ja ruma sielu, siitä ei voi päättää.
Te pikku pääskyt synnyinmaastain, miks polopäivist' ette kerrokaan?» Oi, taivas, kuin on herttainen! Hän iäks sai mun hurmoksiin. Tuo kaihonilme silmien mun saattaa lemmen unelmiin; soi Luoja sielun puhtoisen suloksi muotoin hempeimpäin. Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja minä itse ruma näin! Oi, taivas, kuin on herttainen! Nään immen kevätviehkeessään.
Hän oli harvinaisen ruma, hänen silmänsä olivat suuret ja ulkonevat, ja hampaaton suu oli aina liikkeessä. "Kas vaan, mamsseli Bendelin!" huudahti eversti Dufva nauraen, "hyvää päivää, mamsseli. Toivon että mamsseli voi kaikin puolin hyvin?" "Suuri kiitos, eversti", vastasi mamsseli Bendelin hymyillen tyytyväisenä, "en voi, Jumalan kiitos, sanoa muuta kuin että voin hyvin." "No, sepä on hyvä..."
Minä heräsin autuudentunteesta, joka oli liian suuri tässä elämässä kannettavaksi, minä heräsin, oi! poissa olivat ruusut, poissa ihana, immyt, mutta minä olin niinkuin ennenkin jäykkä, ruma, iloton kallio.
Prinssi katseli häntä eikä voinut käsittää, mitenkä tyttö, joka oli niin köyhä ja ruma, kuitenkin vaikutti hänen sydämeensä niin ihmeellisesti, että hän melkein heti piti hänestä. Prinssi kysyi tytöltä, oliko hän nähnyt prinsessaa. "En", vastasi Adalmina. "Se on ihmeellistä", sanoi prinssi, "kolmeen pitkään vuoteen en ole ketään muuta ajatellut kuin pientä prinsessaani.
Ja silloin minun täytyi, erämaan rakkauteni ollessa tulisimmillaan, siitä erota. Mutta jos en olisi siitä eronnut, en olisi yhtynyt sinuun.... On kirkas syyspäivä kaupungissa. Istun kylmällä, keltaiseksi maalatulla koulun penkillä, edessä ruma, musta taulu ja jankkaava, ikävä opettaja.
Tilan yhdessä huonerähjässä asui vaimoineen ruma mies, jonka toinen jalka oli korttelia lyhempi toista. Kuullessaan Mikon asian mies nousi levottomana kävellä länkkäilemään huoneensa lattialla, suuri paksuhuulinen suu puoleksi auki hölmöttäen. Hänen suurinokkainen vaimonsakin alkoi toihuutella nokkaansa pahantuulisen näköisenä ja porisi: Kyllä on hätäisistä hätäisin, joka tähänkin kyykistelee.
Prinssi katsoi häntä eikä voinut käsittää mitenkä tyttö, vaikka oli niin köyhä ja ruma, kuitenkin voi hellyttää hänen sydäntänsä niin ihmeellisesti, että hän melkein jo piti hänestä, ennenkuin oli nähnyt enempää kuin hänen korvansa nipukan. Hän kysyi häneltä, oliko hän nähnyt prinsessaa. "En", vastasi Adalmina.
Päivän Sana
Muut Etsivät