Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Mutta hän ei rukoillut Jumalaa, vaan paholaista, tuota suurta voimaa, jolla on niin suuri valta ihmiskunnassa, ja joka, niinkuin arapialaisessa sadussa kerrotaan, tarvitsee vaan kranaattiomenan sydämmen, luodaksensa uudestaan hävitetyn maailman.
"Ei, Kitty," vastasi äitini, "niin ei tapahdu. Minä en koeta pitää itseäni ylhäällä, vaan minun luullakseni minua pidetään. Minä en voi itseäni oikein ymmärtää, enkä minä tunne itseäni toivottomaksi, vaan olen vakuutettu siitä; että tämä tulee kääntymään Jackin ja meidän kaikkien hyväksi, ja se toivo antaa minulle voimaa rukoilla hänen edestänsä niinkuin en koskaan ennen ole rukoillut."
Ja hän oli polvillaan rukoillut, itkenyt ja rukoillut, ei muiden nähden, mutta yksikseen, että Jumala rakastaisi häntäkin ja ottaisi hänet maailmasta pois, ettei hän vajoisi syntiin ja eksyisi oikealta tieltä, niinkuin suurin osa ihmisistä teki. Aina kun hän sitten tunsi vähän kipua, päänkivistystä, tai jotain muuta, ihastui hän ja luuli, että nyt Jumala hänen rukouksensa täyttäisi.
Sinä! huudahti vanhus yhä enemmän vihastuen. Sinäkö olisit kieltäynyt aateliskirjaa vastaanottamasta, sinä, joka olet hävennyt rehellistä talonpoikaisnimeäsi ja vaihtanut sen toiseen, muka arvokkaampaan? Se on valhetta, polvillasi olet vaakunakilpeä itsellesi rukoillut; mistä tiedän minä, onko sitä sinulle tarjottu, ja mitä se minuun kuuluu?
"Minä osaan jo rukoilla, Helmi ... olen jo aikaa sitten rukoillut." "Minä tiedän sen, ja iloitsen siitä." "Olenhan jo elänyt kylläkseni tämän maailman synnillisellä tiellä ... olen jo vanha mies ... kuolen mielelläni, sillä tunnen selvästi, että Jumala on Poikansa tähden antanut syntini anteeksi", jatkoi sairas.
"Nouse ja seuraa minua," sanoi Pietari tarttuen nuorukaisen käteen. Vinitius nousi. Loimujen valossa saattoi nähdä, että mielenliikutus oli pusertanut kyyneliä hänen kalpeille kasvoilleen. Hänen huulensa värisivät ikäänkuin hän olisi rukoillut. "Lähtekäämme," lausui hän. Mutta nyt puuttui Chilon puhumaan: "Herra, mihin minä panen muulit, jotka odottavat?
Mutta kun minä huomasin tämän, niin päätin tehdä lopun koko jutusta. Minä kutsuin puolisoni luokseni ja pyysin, että hän erottaisi harpunsoittajan toimestaan. Mutta hän vastasi minulle kieltävästi kylmällä ja uhkamielisellä äänellä. Ja vaikka kuinka hartaasti olisin häntä pyytänyt ja rukoillut, niin hän ei muuttanut mieltänsä.
»Oi, armollinen Bakkus! Kaikesta päättäen en turhaan sinua rukoillut.
Hän olisi rukoillut jotakuta enkeliä hänenkin luoksensa tulemaan, mutta ei uskaltanut, eipä oikein olisi osannutkaan. Enkeli tuli kuitenkin. Pitkin välkkyvin siivin liihotteli se korkeudesta alas pojan luo. Hohtavan valkea puku sillä oli, niinkuin saarnastuolin päällä seisovalla kirkkoenkelilläkin ja kellankarvaiset, pitkät kiharat ympäröivät sen lempeitä kasvoja.
SOFIA: Lapseni, lapseni, tiedäthän kuinka paljon olen koettanut ja ettei syy ole ollut minun. LISBETA: Niin, niin äiti, ei sinun. Tiedän kuinka paljon olet uhrannut ja koettanut. SOFIA: Mutta yksi oli sentään kaikkein vaikein. Minä olen rukoillut Törnskjöldiä! Rukoillut että hän säälisi vaimo raukkaa ja päästäisi vihdoin hänen miehensä. Minä, Lisbeta, Törnskjöldiä!
Päivän Sana
Muut Etsivät