Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Samassa avattiin ovi ja Niilo astui huoneesen; hän pysähtyi ovelle hattu kädessänsä, ja näytti tahtovan puhua jotakin, mutta häneltä puuttui rohkeutta. Maria, joka heti huomasi ett'ei hänellä ollut mitään ilahduttavaa kerrottavaa, loi häneen tuskallisen ja rukoilevan katseen, mutta Niilo ei nostanut silmiänsä häneen, vaan alkoi vitkalleen puhumaan: "Herra Czarnkovski!
Sen luukku oli tukittu; parooni oli kaiketi peljännyt, että hän tuon aukon kautta taas jollakin pirullisella keinolla viettelisi vartijansa. Hän nousi jalkeille ja juoksi ympäri huonetta kuin hullu, tai kuin rautahäkkiin suljettu tiikeri. Viimein tyyntyi hän ja näytti rukoilevan.
Mutta toivo petti; isä ei ollut vielä leppynyt, ei anteeksi antanut, sillä hän ei ollut kuulevinaankaan lapsensa hätäistä ja lapsellista huutoa ja kutsumusta, vaan hän vetäysi metsän kolkkoon suojaan, pois hätäilevän ja rukoilevan lapsensa näöstäkin; näyttipä siltä, kuin ei hän olisi tahtonut itseänsä ollenkaan nähtävän eikä tunnettavan.
Tosin eivät lapset ymmärtäneet paljoakaan siitä, mitä Bengt sanoi, mutta ainahan he olivat tulleet jonkun synnin tehneeksi, esim. valehdelleet tai siepanneet pari marjaa ja heidän mielestään oli hyvinkin erinomaista polvistua suuren, mahtavan konsulin rinnalla ja kuulla hänen rukoilevan heidän puolestaan, sitäkin enemmän, kun he kyllä huomasivat, että hän oli tyytyväinen, jos he tekivät, niinkuin hän oli sanonut.
He olivat vain ilveilleet, kun kuulivat miehen hengenhädässä apua rukoilevan. Mutta nyt he eivät laskeneet leikkiä, ja kuolema herätti kauhua. Varsankallion uhrien perikato koski mieliin niin, että ohimot jyskyivät. Hannan maltti ja rohkeus pani heidät ihmettelemään. "Isänsä tytär se on", puhui eräs vanhempi mies.
Hän on vapaa... Kaiken minä jätän Jumalan käsiin ... hyvästi! Albert kumarsi ja aikoi lähteä. Ettekö siis kerro kenellekään, missä tuo onneton nyt oleskelee? kysyi tyttö. En kerro sitä kenellekään, vastasi Albert, hänen rukoilevan äänensä liikuttamana. Ettekä mainitse kenellekään nähneennekään häntä? Minä en ole häntä nähnyt ... mutta... Mutta?
Eräänä päivänä tuli Tuomo puuvillakentällä seisomaan erään vanhanpuoleisen naisen läheisyydessä, joka nähtävästi oli hyvin kipeä. Hän vapisi ja horjahteli ja pysyi tuskin pystyssä. Hänen huulensa värähtelivät ja Tuomo kuuli hänen hiljaa rukoilevan. Päästyään aivan hänen lähellensä otti Tuomo pari kourallista puuvillaa, säkistään ja tyhjensi vaimon säkkiin.
Emme näistä emmekä juuri muustakaan enää puhu. En tiedä, mitä ystäväni oikein miettii ja tuntee, mille kannalle hän lienee kehittynyt. Kieltääkö hän yhä. Eikö hänelle ole vähääkään valjennut? En ole kuullut hänen edes rukoilevan, niinkuin hän teki ennen, joka aamu ja ilta. Ovatko hänen ja hänen Jumalansa välit kokonaan katkenneet? Hän ei näytä saavan rauhaa missään.
Yrjö kääntyi ympäri, huomasi meidän ja sanoi: tulinhan yksin toimeen, susi meni kuoppaan, kettu satimeen; mutta hyvin teette, jos nostatte ketunkin pirttiin. Itse hän seisoi miettivänä keskellä lattiaa. Ja me nostimme rukoilevan Himmeliinin pirttiin. Voi Kustaa, siinäkö sinä nyt olet, sanoi hänelle Matti. Matti, Matti, auta minua, ettei tuo hullu mies saa tappaa minua, rukoili Himmeliini.
Kroof!" hän uudelleen huuti rukoilevan ahdistuksen, kouristavan kauhun valtaamana, kun julma eläin ryömi yhä edemmä. Taavi ei kääntänyt päätään, vaan huuti alas levollisella äänellä: "Se ei sinusta välitä tällä kerralla, Miranda. Eikö tässä liene lähtö käsissä, ei sille mahda mitään!" Mutta Mirandan kasvot äkkiä kuin kivettyivät. Hän hairasi maasta rihlan.
Päivän Sana
Muut Etsivät