Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Czarnkovski hymyili, katsoi punehtuneesen Mariaan, ja nielasi naurunsa aika ryypyn kanssa, jonka hän otti pikarista. Blasius-ukko oli illaksi kutsunut luoksensa muutamia ruotsalaisia herroja, joiden tulo ei juuri näyttänyt huvittavan puolalaista.
Se onkin luultavaa!" vastasi puolalainen kopeasti, "sillä eihän se tunne meri-tapoja ja vaatimuksia. Mutta kyllä me sen opetamme! Valmistakaa pari Kartanilaista kanunaa alahangan keulalla; annetaan sen perään pari rautapalloa. Saas nähdä, jos hän sitten laskee purjeensa." "Herra Czarnkovski!" sanoi ruotsalainen vakaan ja uhkaavan näköisenä.
Nuorukaisen silmään, joka seurasi kaikkia hänen liikenneitä, ilmaantui kyynel; mutta hän oli vaiti, laski käsivartensa ristiin rinnallensa, ja katseli uljaasti venettä, joka nyt tuli vallan kallion viereen. "Kanna tyttö tänne!" käski Czarnkovski. "Joudu, poika, taikka minä ajan luodin sinun kirotun kallosi lävitse!" Katkera kiukku säihkyi Niilon silmissä ja liihottteli hänen kielellänsä.
Säästäkää häntä, armollinen herra, ja antakaa minun kärsiä mitä olen ansainnut." "Sinä et ymmärrä meritapoja, tyttö!" sanoi Czarnkovski, jonka tuima näkö melkoisesti pehmeni, hänen yhä suurimmalla mielihyvällä katsellen polvistuneen kaunista muotoa. "Sinä olet syytön; mutta se, joka lähtee merelle, tottelematta ja tuntematta meren tapoja, hän vastatkoon puolestansa!
Teidän armollisin armonne!" huusi Blasius: "pelastakaa lapseni, pelastakaa Mariani! Minä maksan mielelläni kaikki mitä minulla on, kuin vaan pelastatte hänen!" "Ahaa! Tuolla kalliollahan on punahameinen kaunottaremme!" huusi Czarnkovski "Onko se sinun tyttäresi, ukko? Kuka siellä hänen vieressänsä seisoo? Soutakaat sinne, pojat!
"Ja te luulette, herra Czarnkovski, että Kaarlo-herttua milloinkaan astuu laivalle, jolla ei Ruotsin lippu ole paljon Puolan lippua korkeammalla?" kysyi yksi ruotsalaisista herroista pilkallisesti nauraen. "Ruotsin lippu korkeammalla kuin Puolan lippu?" kertoi puolalainen vihastuneena, laskien kätensä upealle miekkansa kahvalle.
"Niilo, Niilo!" huusi Blasius-ukko. "Taivaan Jumala!" huudahti Maria ja aikoi syöstä hänen jälkeensä, mutta Czarnkovski esti häntä ja heitti hänen isänsä syliin, jolla ei myöskään ollut halua laskea häntä. Samassa kuin puolalainen antoi veneen tehdä käännöksen, koetteeksi, jos olisi mahdollista pelastaa häntä, näkyi uivan nuorukaisen pää lähimmän aallon harjalla.
"Varomaton houru!" mumisi ruotsalainen, katsellen aaltoja pitkin kiitäviä luotia, jotka siellä täällä, sattuessaan laineen harjaan, pirskoittivat vaahtoista vettä ja siten osoittivat kulkunsa suuntaa. "Vieläpä kadutte rohkeilevaisuuttanne, herra Czarnkovski!" lisäsi hän, "olkaa siitä vakuutettu." Puolalainenkin tähysti laukauksiansa, udellen niiden vaikutuksia.
Czarnkovski näytti olevan sangen tyytyväisenä tämän kutsumuksen suhteen, hän nyökäytti armollisesti päätänsä ja kysyi missä Blasiuksen talo oli, sekä lupasi tulla sinne päivällisten jälkeen.
Kuitenkin olivat kaupunkilaiset pitkämieliset ja kärsivät kaikkea ylivaltaa ja pilkkaa viimeisiin asti, vaikka heidän lopuksi täytyi puolustaa itsiänsä ilkivaltaisia vastaan. Czarnkovski, jota vierasvarainen isäntänsä kohteli mitä suurimmalla hyväntahtoisuudella, koki kaikin tavoin vastata sitä, vaikka hän osoitti jyrkkää halveksimista toisille porvareille.
Päivän Sana
Muut Etsivät