Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Sitten sytyttivät Espanjalaiset rovion, ja kauhistuneen indiaani-kansan katsoessa paloivat vanhat pyhitetyt puupölkyt poroksi.
Ennemmin rovion kuin luopumisen häpeän! huudahti Bertel, joka ei ollut huomannut Larssonin merkkejä ja viittauksia. Tämä ystäväni tässä, kiiruhti kapteeni lisäämään, on sitä mieltä, ja oikeassa hän onkin, että ruminta tässä asiassa on julkinen häpeä. Keskustelkaamme siis, arvoisa isä, questio quomodosta.
Maassa oli sata spitaalista, jotka sauvojensa varassa ja kalkuttimiensa kalinassa myös olivat rientäneet paikalle. Heidän muodottomat jäsenensä olivat kokonaan valkean, taudin jäytämän lihan peitossa, ja siinä he nyt tunkeilivat rovion ympärillä nautinnolla katsellen tulehtuneitten luomiensa raosta tiirottavilla, verisillä silmillään tätä julmaa näkyä.
Kun sytytetty rovio ei ala palaa, lupaa Akhilleus tuulille uhreja, ja Iriin kutsumina ne tulevat kohisten ja lietsovat rovion ilmituleen. Seuraavana aamuna rovio sammutetaan viinillä: Patrokloksen luut kootaan ja pannaan kulta-astiaan, ja sen päälle luodaan kumpu. Sitten Akhilleus panee vainajan kunniaksi toimeen urheilukilpailut.
Hän rientää pakoon: pehmeä hiekka takertuu upottavana hänen askeleihinsa. Hän kaatuu, katsahtaa taakseen, näkee kaukana rovion: tuli räiskähtelee, savu kohoaa korkeana patsaana. Hän jatkaa pakoaan. Miekka vyöllä ja täyttä neliä oli Gorvenalkin karauttanut ulos kaupungista: hänet olisi kuningas hyvin voinut poltattaa hänen herransa sijasta.
GUNNAR. Minä en saattanut nukkua; näin levottomia unia tuosta, tuosta Thorolf'in seikasta; minusta oli, kuin olisi hän tullut ja no niin, minä heräsin; silloin kuulin ihanan, kummallisen laulun hyrisevän; minä nousin; ra'otin ovea; täällä, täällä istuit sinä rovion ääressä, sen liekki oli sininen ja punainen, sinä valmistit nuolia ja lausuit loihtu-runoja niitä vahvistaaksesi.
Jeanne suuteli sitä nöyrästi ja astui rauhallisesti lavalta rovion luo. Isambard ja rippi-isä seurasivat häntä. Kun hänet kiinnitettiin roviolle, kuulivat kaikki hänen ääneensä huutavan pyhää Mikaelia avukseen. Pyöveli lähenee soihtu kädessä. Jeanne päästää huudon ja lausuu sitten muutamia vilkkaita sanoja rippi-isälleen.
Nähnyt ihmisten saapuvan hartaina kedolle, jonka keskelle oli uhkaava halkopino pystytetty. Kaikkien silmät tähdänneet sinnepäin. Hänkin seurannut heidän katsettaan ja nähnyt nuoren velhottarensa rovion juurella seisovan ja odottavan...
Samassa astui hautaholvista esiin vanha mies, yllään viitta, mutta paljain päin. Hän nousi kivelle, joka oli rovion vieressä. Hänet nähdessään kumarsivat ihmiset syvään, ja Vinitius kuuli useiden äänien vieressään kuiskaavan: »Pietari! Pietari!» Toiset lankesivat polvilleen, toiset ojensivat kätensä hänen puoleensa.
KAIKKIVALTA: Armoa, teidän korkea-arvoisuutenne!... Armoa!... TUOMAS: Ei armoa pimeyden enkelille. KAIKKIVALTA: Vielä on aika, isä! Teidän pyövelinne aikovat juuri sytyttää rovion. Kaiken pyhän nimessä, isä, minä pyydän ja rukoilen teitä: peruuttakaa käskynne!... TUOMAS: En. TUOMAS: Vääryys? KAIKKIVALTA: Niin, sillä te olette tuominnut tuon naisen pakanana kuolemaan... TUOMAS, No niin?
Päivän Sana
Muut Etsivät