United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
KATRI. Tiedän kyllä, lapseni, että nuorella vastanaineella rouvalla on muuta tekemistä, kuin vanhoja vanhempiaan ajatella. Niin on maailman mahti; vaimon on jättäminen isänsä ja äitinsä ja miehessänsä kiinni riippuminen, sanotaan sanassa... Mutta ajatteleehan kai Emma kumminkin jolloinkin meitä vanhoja, vai mitä, lapseni? EMMA. Aina, isäni, aina! Emmekö istuudu pöytään?
Kunnon rouvalla oli kyllä syytä huoliin ja epäilyksiin, niinkuin näkyy seuraavasta keskustelusta tai paremmin sanottuna yksinpuhelusta.
Mutta poika oli paljoa älykkäämpi kuin sisarensa; hän tuotatti rouvalla ainakin toista vertaa enemmän rusinoita ja manteleja ja kaksi kokonaista kruunua, ennenkuin tunnusti rikoksensa. Sitte päästi hän vilkkaan mielikuvituksensa ihan valloilleen ja kertoi panneensa korvarenkaat vinnin kattoon laudan alle, jota mielikuvituksen lentoa rouva Burström oli yksinkertaisuudessaan heti valmis uskomaan.
Montellit eivät muuttaneet koskaan kesäksi maalle, Liina rouvalla oli kaupungissa huollettavana suuri taloutensa ja muut hänen kaikkialle ulottuvaan toimeliaisuuteensa kuuluvat hommat; toimetonna maleksiminen jossain huvilassa oli hänen irralliselle luonteelleen kerrassaan mahdottomuus vakuutti hän itse.
Minä vaivasin niin paljon itseäni, ettei ainakaan ollut minun vikani, ettei niin tapahtunut. Niin hurjia on ennenkin nähty. Mistä nyt alkaisin? Niin, tällä tavalla. Tultuani tänne kävin kamreerin rouvaa tervehtimässä. Siellä on kaikki muuttunut, huone on myyty ja molemmilla naisilla, rouvalla ja lemmikilläsi, on ainoastaan kolme kamaria, yksi piika eikä yhtään palvelijaa.
"Niin, se oli todellakin siten, että minä olin raskaana. Minä näin kyllä eräänä päivänä, että te huomasitte sen. Ainoastaan miehet voivat nähdä sellaista. Rouvalla ei ole koskaan ollut pienintäkään epäilystä, niin hyvin olen minä osannut sen salata. Mutta minä en tahdo menettää paikkaani, ja sentähden sanoin minä, että äiti on sairaana.
Palvelustyttö astui sisään huoneeseen. Hänen kasvojensa ilme todisti suurta levottomuutta. Mitä sinä kuuntelet? kysyi hänen emäntänsä luoden häneen läpitunkevan katseen. Rouva Kronilla oli sellaisia katseita paljon varastossa. Minä luulin ... luulin, että rouvalla oli minulle jotain asiaa, sammalsi tyttö.
Ahaa, oikein eukkoseni, olet ottanut paikkasi nuorten keskeen... Se on hyvä tuuma, sillä jos saavat istua vierekkäin, ei meillä heidän vieraillansa ole mitään hyvää heidän seurastansa... Noh, kilistelkäät nyt, hyvät ystävät, ... monta olkoon päivää, kuten tämä. Ette tahdo kilistellä kanssani?... Hm, hm, herra vävypoika, näytätte olevan hämillänne ... ja nuorella rouvalla on kyyneleitä silmissään.
Minä tosin en ole kouluja käynyt, vaan kuitenkin tiedän vanhempain tahdon pyhää velvollisuutta. Se on totta, se oli myös isämmekin viimeinen tahto. Vaan te vaaditte kumpaakin naimiseen. Mitähän me kahdella rouvalla tekisimme. Silloinhan ei olisi mitään rauhaa talossa. SANNA. "Sitä et sinä käsitä". Mitä enemmän rouvia sitä suurempi osa. Kunhan vaan toinen alkaa, kyllä toinen seuraa.
Hän oli niin iloinen ja sydämmensä sykki tavallista kevyemmin, melkein tanssien kupeltihe hän eteenpäin ja kenstisti kuin konsaan itse Liina rouvalla heilui tuo pieni pystynenä ilmassa. Hänen ollessaan näin iloisena, raittiit ruusut vielä poskia somistain, voi selvästi huomata miten paljon äiti ja tytär olivat toistensa näköisiä.