Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Ensinnäkin on Vasili Nikolajevitsh, pää-rahanhoitaja, sitten on Pietari, konttoristi ja sitten Pietarin veli Iivana, konttoristi, ja vielä toinen Iivana, konttoristi, Koskenkin Nasarov, konttoristi sekin, ja sitten minä ja kukas niistä kaikista tolkun tiesi." "Onkos teidän rouvalla paljo talonväkeä?" "Ei niitä niin paljon paljoa ole..." "Kuinka monta sentään?"
»Toisessa kerroksessa ... vastapäätä ylöskäytävää! Mutta onko rouvalla numeroa? Muussa tapauksessa sinne ei kannata mennä.» Nainen ei vastannut, vaan riensi ylös portaita poikansa kanssa ikäänkuin olisi hän peljännyt, että joku hänet palauttaisi takaisin.
Kello on pian neljä, ja siihen aikaan pitäisi hänen tulla. Tunnettehan te rouva Menouxin, kolmas myymälä ensimäisellä kadulla, vasemmalla." Hän pyysi anteeksi, ett'ei voi tulla saattamaan Mathieutä sinne. "Minä olen yksin talossa. Herraa ei ole vielä kuulunut. Keskiviikkosin on rouvalla johtokunnan kokous hoitolassaan, ja neiti Andrée on äsken mennyt ulos setänsä kanssa."
Jos Alma rouvalla olisi ollut hiukkaisenkaan sellaisia tarpeettomia koruominaisuuksia kuin esim. hienotuntoisuutta ja ymmärtämiskykyä, olisi hän luultavasti jättänyt Heikin rauhassa kehittymään oman luontonsa mukaan, koettaen ymmärtää niin paljon kuin taisi ja antaa anteeksi sen mitä ei käsittänyt, mutta noista yllämainituista ominaisuuksista ei Alma rouvalla, Luojan kiitos, ollut aavistustakaan.
Rouvalla ja herralla ei tuntunut olevan toisilleen paljon puhumista. Olavi tiesi heidän istuvan verannalla, mutta kuitenkaan ei kuulunut pitkään aikaan mitään sananvaihtoa. Jos se joskus tapahtui, päättyi se kysymykseen ja lyhyeen yksitoikkoisella, kuivahkolla äänellä annettuun vastaukseen. Sitä hän ei kuitenkaan ollut huomannut, että sopu olisi ollut huono.
Talon isännällä oli edellisestä naimisestaan lapsia, hänen ensimäinen puolisonsa oli ollut leski ja tuonut taloon lapsia, ja Minette rouvalla itsellään oli kaksi poikaa ja tyttönen. Kaikki he kaipasivat hellää johtoa ja äidin ohjaavaa kättä.
Vielä pahemmin kivisti ajatella ihmisiä, joista toivoi jo päässeensä rauhaan. Hän otti molemmat kirjeet taskustaan, tarkasteli osotteita ... olisi mieluimmin repinyt ne rikki lukematta ja aukaisi ensiksi rouva Leontinan kirjeen. Sujuva oli käsiala tällä kelpo rouvalla. Ja sujuva oli kirjekin. Milloin "te", milloin "sinä". Te oli vähemmän peitelty pyyntö se kuului hienommalta.
Donnerin rouvalla oli ankarat perusaatteet. Hän ei voinut kärsiä pahaa puhuttavan ihmisistä nimittäin jos he olivat miehiä. Olihan hän kuuden naimattoman tyttären äiti. "Hän oli niin suloinen," kuiskasi Aurora neiti.
Juhana säpsähti ja hänen silmänsä säihkyivät ilosta. "Asettukaa minun taakseni, niin koetan pistää sen käteenne", kuiskasi rouva ja lisäsi kovaan: "Ah, miten nopeasti tuo pikku alus kulkee!" "Voisinpa vaikka vannoa, että tuolla rouvalla on salaisuuksia puhuttavana perimiehelle", kuiskasi Alvilda, kuitenkin niin kovasti, että Ravn sen saattoi kuulla.
"Ka mikäpäs siellä on viihtyessä!... Pellot kasvavat että ökisee ja nurmiheinän kasvukin on kohtalainen!" selitti ukko, imasi savut ja kysyi vuorostaan: "Joko tällä rouvalla on nyt miten paljon ikää?" "Neljäkymmentä kuusi vuotta neljä kuukautta ja kolmetoista päivää", selitti äitini, koettaen olla herttainen.
Päivän Sana
Muut Etsivät