United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulla on ollut joku vähäinen kirjeenvaihto teidän entisen ystävänne kanssa, Sir", puhutellen minua, "mutta se ei ole palauttanut häntä velvollisuutensa tai luonnollisen tehtävänsä tuntoon. Sentähden minulla ei ole mitään muuta tarkoitusta tässä, kuin mitä Rosa on maininnut. Hän oikaisi ruumistansa ja istui, katsellen suoraan eteensä kaukaisuuteen.
Mutta kun hän istui penkille, oli hän vielä kaunis lady; ja hyvin minä tunsin tuon kirkkaan, uljas-katseisen silmän, joka oli loistanut edessäni yksin unelmissanikin koulussa. "Onko Mr. Copperfield saanut tietää kaikki, Rosa?" "On". "Ja onko hän kuullut Littimer'iä itseä?" "On; minä kerroin hänelle, miksi te tahdoitte sitä". "Te olette hyvä tyttö.
Raittiissa maaseudun ilmassa oleminen virkistäisi minut vasta perinpohjin, ja olisi hyvä pojallekin. Täti Maria jäi vielä luokseni ja hänen piti seurata minua Grumitziin, jonne myös Rosa ja Lilli olivat edeltäpäin menneet. Minä annoin heidän määräillä miten tahtoivat, mutta kaikessa hiljaisuudessa päätin itsekseni, että niin pian kuin suinkin voin, matkustan Schleswig-Holsteiniin.
Jaa-a, kolmannelta luokalta poissa Tyyne Rintanen. Onko taudista ilmoitettu? Vuorela On. Hammassärky. Neiti Kortman. Viidenneltä luokalta Rosa Pollari ja Mimmi Laks. Mikä tauti? Pölkkynen. Päänkivistystä. Neiti Kortman. Kiitoksia, kyllä sen jo tiedän. Se pannaan muistiin. Ensimmäiseltä luokalta Laura Lemberg. Onko ilmoitettu? Lassinen. Sisar on mennyt kihloihin, ilmoitettiin. Neiti Kortman.
Kuinka olen voinut huomaamatta muuttua, tekisi mieleni tietää! Hyvä, se on sangen omituista! Minun täytyy koettaa saada takaisin entinen luontoni". "Minä soisin, että tekisitte niin", lausui Mrs. Steerforth, hymyillen. "Sitä todella tahdon!" vastasi hän. "Minä tahdon oppia suoruutta malttakaat James'ista". "Parempaa koulua te ette saa suoruutta oppiaksenne, Rosa", arveli Mrs.
"Mikä helpoitus jo tuostakin on, kun kuulen sinun sanovan, että luulet meidän viimeinkin onnistuneen!" "Minä sanoin vaan toivovani, Rosa", vastasi veli. "Hyvä, myöskin toivo on kallis-arvoinen sana sinun suustasi, Louis, kallis-arvoinen sana kuulla vaikka kenen suusta tässä kauheassa kaupungissa, ja näinä Hirmun päivinä". Hän vaikeni äkkiä, nähdessään veljensä kohottavan kättään varoitukseksi.
Hän astui vaimoaan yhä lähemmäksi, vaan huomasi Trudainen silmien tuimasti tuijottavan häneen, ja seisattui. Rosa hypähti ylös ja heittäytyi heidän väliinsä. "Oi, Charles, Charles!" sanoi hän miehelleen. "Sopikaa Louis'n kanssa tänä iltana, ja ole lempeä taas minua kohtaan minulla on syytä vaatia paljoa sinulta, vaikka sinä et voi sitä aavistaakaan!"
Lopulla hän nosti taas kätensä ja katseli kysyväisesti ympärilleen, äänettömästi vedoten koko luontoon. "Kun vähän ajan kuluttua asia oli enemmän edistynyt", jatkoi Trudaine, ottamatta huomioonsa tätä keskeytystä; "kun naimistarjous oli tehty, ja kun sain tietää, että Rosa oli omassa sydämessään siihen suostunut, minä panin vastaan enkä voinut salata esteitäni "
Lohdutellen itseään miten parhaiten voi tällä mietteellä, puhalsi pääpoliisi Lomaque kynttilät sammuksiin ja lähti ulos huoneesta. Mitään tietämättä miehensä päätöksestä palata Pariisiin päivää ennemmin kuin oli lähtiessään luvannut, sisar Rosa jätti yksinäisen kotinsa, viettääksensä iltaa veljensä kanssa.
Taas Rosa Dartle koetti rauhoittaa häntä; taas turhaan. "Minä sanon, Rosa, ei sanaakaan! Jos hän voi panna kaikki alttiiksi halvimman esineen tähden, voin minäkin panna kaikki alttiiksi suuremman tarkoituksen tähden. Menköön hän, mihin hän tahtoo, niillä varoilla, joita rakkauteni on hankkinut hänelle! Luuleeko hän saattavansa kukistaa minua pitkän pois-olon kautta?