Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän sanoi kuitenkin, kun hän vastaan-otti minua, ettei hän ollut omassa huoneessaan, koskei se sijainnut oikein hyvin hänen sairauteensa katsoen, ja poisti komealla katsannollansa vähimmänkin epäilyksen sanojensa totuuden suhteen. Hänen tuolinsa vieressä seisoi, niinkuin tavallisesti, Rosa Dartle.
Steerforth ilman mitään närkästystä; "mutta minä muistan ja epäilemättä tekin, Rosa, ajattelen minä kun käytöksenne oli toisenlainen; kun se ei ollut niin varovainen, vaan enemmän luottavainen". "Minä olen varma, että olette oikeassa", vastasi hän; "ja niin käy, että pahat tavat saavat vallan meissä! Todella? Vähemmän varovainen ja enemmän luottavainen?
Minä olin äänetönnä hämmästyksestä, kun hän noustuansa jälleen kallistui harppunsa puoleen, oikealla kädellänsä soittaen sitä, mutta kieliä näpähyttämättä. Hetki vielä, ja tämä oli herättänyt minut hurmauksistani: Steerforth oli jättänyt istuimensa, mennyt Miss Dartle'n luo, nauraen laskenut käsivartensa hänen ympärillensä ja sanonut: "No, Rosa, vast'edes rakastamme toisiamme hyvin paljon!"
Hän katseli minua hetken puhumatta ja vastasi sitten, yhä pitäen kiinni minusta, niinkuin ennen, ja pudistaen minua: "No! Sano ylihuomenna ja vietä niin paljon, kuin voit, huomispäivästä meidän kanssamme! Kuka tietää, milloin me muutoin jälleen yhdymme. No! Sano ylihuomenna! Minä tarvitsisin sinua seisomaan Rosa Dartlen ja itseni välissä ja pitämään meitä erinänsä".
Hän katsoi Rosaan ja koetti hymyillä; vaan hänen huulensa ainoastaan vapisivat. Hän kastoi kynän läkissä, ja asetti sen käteensä. Hän painoi päänsä alas äkisti paperin yli, ettei Rosa näkisi hänen kasvojaan; vaan vielä hän ei kirjoittanut nimeänsä. Rosa asetti lempeästi kätensä hänen olkapäälleen ja kuiskasi hänelle: "Joutuun, joutuun, olkaa nyt 'Sisar Rosalle' mieliksi.
Tämän lehdet ja vesat olivat silloin viheriöinä ja, koska aurinko paisti sinä päivänä, oli pari lasi-ovea, joista pääsi puutarhaan, auki. Juuri kuin lähestyimme niitä, astui Rosa Dartle sisään kuulumattomilla askelilla ja puhutteli minua. "Te teitte kai mielestänne hyvin", sanoi hän, "kun toitte tämän toverin tänne!"
Rosa oli huomannut minut; ensin hän hyvin peljästyi, kun hän näki, että joku oli heidät huomannut, mutta tyyntyi, kun huomasi, että se vaan olin minä. Prinssi Henrik oli hyvin hämillään ja hämmästyneenä. Hän lähestyi minua sanoen: Olen juuri tarjonnut käteni sisarellenne, rouva paroonitar. Puhukaa hyvä sana minun puolestani.
Jos minä sen vielä kerran kuulen niin Alma käski Sigridin Ole hiljaa! Tule juomaan teetä Rosa Kyllä tulen! Sinun pitää mennä Alman luo. Tuletko? Kyllä! Mikä silkkinauha sinulla on kaulassasi? Mistä sen olet saanut? Olen löytänyt sen.
Te vaikenette, kreivitär, sanoi hän, kääntyen Rosan puoleen, te ette siis tahdo lahjoittaa kättänne minulle? Riensin Rosan avuksi. Sisareni ei luonnollisesti voi noin nopeasti kohtaloansa ratkaista. Ja kuka voi tietää, jos isämme myöntyy siihen, että hän menee naimisiin »vihollisen» kanssa tahi kenties ei Rosa voikaan vastata noin äkkipikaiseen ihastukseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät