United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huhu kertoi sikäläisen työväen olleen niin hyvästi valmistuneen siihen työlakkoon, että voisivat vastustaa isäntiään useampia viikkoja. Mutta tiesipä toinenkin huhu kertoa, etteivät isännät aikoneetkaan ryhtyä taisteluun, vaan että kaikki tehtaat jo olivat suljetut ja työväki eroitettu. "Gabrielle", sanoi Robert muutamana aamupäivänä vaimolleen, "haluatko seurata minua Käppingeen?
Toiset osan-ottajat olivat tietysti Robert ja Hannu, ja laivalääkäri yhtyi myös heihin. Laivan päällikkyys annettiin Lowell'ille, jonka tuli jäädä lahteen, kunnes palattaisiin, eikä missään tapauksessa sieltä lähteä. Kirkkaana Kesäkuun aamuna lähdettiin matkalle samaan suuntaan, johon Robert ja Hannu olivat menneet, kun he olivat metsästämässä ja perustivat muonatallitteensa.
Vaan olipa siellä moni, joka asettui vastustavallekin kannalle: moni työmies, jonka mielestä kaikki oli hyvin, ja jolla ei ollut halua panna alttiiksi omaa rauhaansa toisten hyväksi, josta seurauksena oli se, että ottelu kävi pitkälliseksi ja kuumaksi. Robert ei ottanut osaa siihen; istui vaan koko ajan ääneti paikallaan, nojautuen sauvaansa, ja kuunteli tarkoin mistä puhuttiin.
Vastausta odottamatta jatkoi hän taas kuin auringonvalosta juopunut leivonen: "Vai niin, tuossa hän on, tuo pieni, uusi herra. Poika, eikö niin? Ja kaikki on käynyt hyvin, sen minä näen. Teidän käy aina hyvin. Oi, miten pieni hän on vielä ja suloinen! Katsohan, Robert, miten soma hän on, kun hän imee. Oikea pieni nukke, oo, miten hauska hän on! Häntä on oikein hupainen katsella."
Olethan itse sanonut sen riippuvan omasta tahdostamme tulemmeko onnellisiksi vai eikö, ja Jumala tietää minun puhuvan totta, sanoessani, että sisin, lujin tahtoni tällä hetkellä on tehdä sinut onnelliseksi!" He eivät jatkaneet keskustelua, molemmat olivat liian liikutetut voidakseen puhua enempää. Robert kuiskasi vaan pari kertaa "kiitos", puristi Gabriellen käsiä ja jätti hänet sitten.
Kuinka kuvernöörissä jaksettiin? kysyi ruustinna professorskalta, estääkseen keskustelua katkeamasta. Ei ole ilman, että he tuntevat itsensä ikäänkuin vapaammiksi nyt, kun Saima Jaa, jaa, sen voi ymmärtää. Se oli aina Robert ei voinut pidättäytyä, vaan kysyi: Tapasiko setä Snellmania? En. Mutta kuulin, että hän taas aikoo pyrkiä professoriksi. Minä tapasin, sanoi Thure. No, mitä hän?
Robert ei voinut vastata mitään; hän veti Gabriellen luokseen ja sulki hänet liikutettuna syliinsä, ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: "emme milloinkaan, milloinkaan tule eroamaan."
Mutta sen toki voin teille sanoa, että ainoa onni, mikä minulla on, on Jumalassa ja että Kristus on minun ainoa ja suurin rakkauteni." "Mutta tottahan pastori silloin on onnellinenkin", intti Daniel. "Rakas ystäväni", vastasi Robert lyhyesti, "te olette vanha ja olette jo taistellut taistelunne ja nautitte nyt rauhaa, minkä vanhuus tuo mukanaan.
Seurasi muutaman hetken hiljaisuus; Robert katseli ympäri huonetta, jossa pikkulapset, mikä seisoaltaan mikä istuen, tirkistelivät pastoria ja hänen rouvaansa, jota eivät olleet koskaan ennen nähneet, ja joka turhaan koetti päästä pakinan alkuun niiden kanssa.
Koirat ajoivat sillä välin karhun ahtaasen ja kiviseen laaksoon, jossa sen oli tukalaa kulkea joutuisasti. Hän kävi yhä hitaammin, poika oli aivan uupunut, joten koirat pian saarsivat kummankin. Robert ja Hannu lähestyivät paikkaa. Emä kulki ainoastaan askelen askelelta taapäin, kohosi suoraksi, otti penikkansa takajalkainsa väliin ja iski etukäpälällään koiria.