Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
"Vaan Sten Larsson onkin lajiaan mies, jommoisia tuskin löytää yhtä tuhannesta", vastasi Robert kärsimättömänä, "ja vaikka työväeltä ylimalkaan vaaditaankin paljon, niin ethän kuitenkaan voine vaatia, että kaikki olisivat neroja?" Gabrielle kohautti olkapäitään. Oli mahdotonta puhella Robertin kanssa, kun vaan tultiin työväenkysymykseen.
Bob oli hyvin iloinen heidän kanssaan ja puhui hupaisesti koko perheelle. Hän katseli ompelusta pöydällä ja kiitti Mrs. Cratchit'in ja tyttöjen ahkeruutta ja kerkeyttä. He saisivat sen valmiiksi aikaa ennen sunnuntaita, sanoi hän. "Ennen sunnuntaita! Sinä kävit siis siellä tänään, Robert?" kysyi hänen vaimonsa. "Niin, rakkaani", vastasi Bob. "Minä olisin suonut, että sinun olisi sopinut tulla.
Tämä verrattain hilpeä mieliala sai lisää vahviketta kauniista syksysäästä, joka tänään valoi läpikuultavan hohtavaa ilmaa meren ja lahdelman yli, ja jota Robert, innokas luonnonihailija kun oli, täysin mitoin nautti, sekä siitä seikasta, että kaksi työmiestä tuli iltapäivällä pyytämään häntä puhumaan Ryforsin raittiusseuran huoneustossa näinä päivinä pidettävässä suuressa raittiuskokouksessa.
Vai niin, ilkkui Robert, pitääpä koettaa ajoissa Kaarlo Sedleytä siihen valmistaa. Kaarlo Sedleytä Robert! huudahti Jenny tulipunaisena harmista. Minua ihmetyttää todellakin, että sinä yhä tarraut tuohon vanhaan juttuun, vaikka ainakin sata kertaa olen sanonut sinulle, etten kärsi kuulla puhuttavan siitä! Kaarlo ja minä olemme kyllä hyvät ystävät, vaan...
Hän näyttikin siltä, kuin olisi tyhjentänyt voimansa kokonaan; huulensa vavahtelivat hermostuneesti, ja vertyneet, turvonneet silmäluomet tuskin pysyivät auki. Robert tarttui hänen käteensä ja noustessaan seisaalleen, näytti hän aivan kuin olisi tahtonut syleillä häntä ja painaltaa hänet rintaansa vasten. Vaan hän hillitsi itsensä ja laski sen sijaan kätensä hänen päänsä päälle.
Hän näytti niin ankaralta ja totiselta, että Gabrielle melkein pelästyi. Suu, joka tavallisesti oli lempeä ja suruinen, näytti nyt jäykältä taipumattomalta juovalta, ja hänen jääkylmä, halveksiva katseensa pakotti Gabriellen, epäselvästi sammaltaessaan "hyvää päivää" luomaan silmänsä maahan. "Päivää." vastasi Robert ojentamatta hänelle kättään, "missä olet ollut?"
Paras uskonto on se, mikä piilee ihmissydämmessä, vaikuttaen sieltä hiljaisesti kaikkiin hänen tekoihinsa, eikä se, joka ilmenee ulkonaisissa muodoissa ja juhlamenoissa. Luuletko että ruokarukous ja muut hartaushetket perheessä parantavat ihmisiä?" "Ole varma siitä, Robert", sanoi vaimoni hän kutsui vävyään aina sunnuntaisin Robertiksi "ole varma siitä.
Nuorukainenkin vain istui hievahtamatta samassa asennossaan alaspäin kumartuneena kyynäspäät polvien nojassa. "Noh", sanoi Robert ystävällisesti hymyillen, "mitäs kuuluu? Vieläkö mielet pysyvät rohkeina?" "Kyllä kai niiden on pysyminen", vastasi mies vetäen suunsa surumieliseen hymyilyyn, "kai se on parasta, mitä tehdä voi, siltä se vain minusta näyttää."
"Niinhän ne aina sanovat", sanoi hän yhtä vihaisena kuin äskenkin, "'työkansan ystäviä', sitä ne kyllä kaikki ovat sanoissaan, vaan kun tarvitaan, niin... Minä vaadin, että pastori itse tekee siitä selon, eikä anna toisten puhua puolestaan..." Tyytymätöntä melua herättivät nuo sanat, vaan se vaikeni heti kun Robert huusi "puheenjohtaja."
Olen vakuutettu siitä, etteivät he ole puoleksikaan niin rasitettuja kuin Robert itse." Keskustelua ei jatkettu, matkan kuluessa vain jompikumpi lausui jonkun mitättömän sanan. Yö pimeni pimenemistään, niin että tullessaan perille Ryforsiin, tuskin näkivät tietä edessään. Työväen kirjastoa lähetessä, näki Robert tulen akkunasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät