Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Se jäi sinne arkkuun kaiken muun kanssa, mitä minulla oli. Kelläpä oli aikaa niitä korjata, kun henki oli pelastettava. Ja nyt on huivi tuossa! Kas, miten ne ovat repineet kaunista reunaa! Kuka Herran nimessä on käynyt ryöstelemässä Pirkkalassa ja tuonut saaliinsa tänne asti?» Hän kääntyi lasten puoleen. »Mistä te löysitte tämän? Missä on kuoppa?» »Tuolla, tuolla!» huusivat lapset.
Mutt' ei hevot raisut harpata hirvinneet. Liki reunaa sen kovin korskuin seisahtuivat, sill' oja eess' oli hirmuna, laaja laukata poikki ja muuten myös yli vaikea päästä, sill' ylen jyrkkään suistuva sen näet pääst' oli päähän kumpikin seinä, ja partaaseen asetettuna paalut 55 pitkät, kärkevät, joit' oli maahan poiat akhaijein taajaan iskenehet vihamiehen torjumiseksi.
Hetkisen seisoen liikahtamatta käsi pöydän reunaa vasten, kiinnitti hän samalla aran ja rohkean katseen Robertiin, aivan kuin leimuten tulessa mielen liikutuksesta... "Robert", puhkesi hän lausumaan vapisevin huulin, "koska olet puhunut tuolla tavoin, haluan minäkin puhua suuni puhtaaksi, jota muuten en olisi tehnyt, vaan ennen vaikka kuollut, kuin sanonut sen, mitä nyt aion.
Kaikki piti olla kuin kesteissä konsanaan, ja vallesmanni ei ollutkaan käskenyt laittaa illallista, vaan tilannut »supeen». Kestikievarin emäntä järjesteli piikansa avulla maljalaseja pitkin pöydän reunaa, ja isäntä, samalla myöskin maakauppias, kantoi puodistaan paperosseja pienille pöydille ja kaateli pullosta konjakkia karahveihin. Haetko illalliseksi hummeria kellarista? kysyi isäntä.
Sillä rappusille ei mahtunut enempää kuin kaksi miestä rinnakkain, eikä käynyt mitään suojelevaa aitausta eikä edes mitään käsipuuta äkkijyrkän kallion reunaa myöten, jonka juurella luodeveden hyöky paraikaa pauhasi niinkuin ukkosen jyrinä.
Minulla oli epäluuloni, että tytär kulki niin tien reunaa pakoittaakseen vaan minua toiselle puolelle kanunamiestä, niin että minä joutuisin tuulen alle puujalan tähden, ymmärräthän ... vaan kun hän vihdoin näki, ett'ei siitä ollut apua, tuli hän järkeväksi ja antoi tietä." "Vai niin! Merilokit, perämies, tietävät, ett'ei meillä ole pitkältä enää Kapiin?"
Viinitarha on suuren raittaisen kangaskappaleen näköinen, jossa raittoina ovat viheriät viiniköynnökset ja keltainen vilja. Miehet ja naiset, kumartuneina viiniköynnösten väliin, leikkelivät irti rypäleitä, jotka viskattiin suuriin koreihin. Setä ja minä, me kävelimme hitaasti pitkin viljan reunaa. Meidän ohi käydessämme kääntyivät viinitarhan työmiehet meihin päin ja tervehtivät.
Yl' äyrään siellä törmä liekin lyöpi, mut äyrähältä ylöspäin käy tuuli, mi taapäin ajaa sen ja luotaan torjuu. Siis yksitellen avonaista reunaa ol' astuttava; tuolla puolen mua pelotti tuli, tällä puolen syvyys. Oppaani lausui: »Silmät ohjaksissa paikalla täll' on tarkkaan pidettävä, voi pienin askel täällä syöstä harhaan.»
Nyt tulivat ajajat, mikä istuen kuormallaan, kuka kävellen, kukin syöden ranskanleipää ja lihamakkaraa, sekä sen ohessa kovaäänisesti, että kuului yli kuormarattaiden ryskeen, keskenään jutellen. Mies, joka kantoi olutpulloja, yritti kävellä tien äärimmäistä reunaa vastakkaisella puolella kuin lautakuormain ajajat. Hän nähtävästi häpesi äsken maantiessä likaantunutta asuaan.
Hän osoitti sen kohta peukalollansa; ja turhaan väittelivät vastaan, niin järkähtämättömänä piti hän tietoansa. Jos esimerkiksi häneltä kysyit: »missä on Vuokatti», vastasi hän kohta, puskien peukalollansa kohden taivaan reunaa: »tuolla; katso pitkin peukaloani; tuolla, vaikka ampuisit.
Päivän Sana
Muut Etsivät