Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Natty, Nahkasukka, vanhus!" huusi hän kovalla äänellä, kääntyen joka haaralle. Ei kuitenkaan kuulunut mitään vastausta, paitsi hänen oman äänensä kaiku synkässä metsässä. Näin huutaen lähestyi Elisabeth vuoren reunaa yhä lähemmäksi, kunnes kuuli alhaaltapäin heikon äänen, joka tuntui ikäänkuin kättä olisi pidetty suun edessä ja samassa kiivaasti hengitetty.
Lopettaen lyhyeen hänen kiitossanansa Julia kaatoi hiukan viiniä pieneen maljaan. »Olet juonut monta maljaa isäni kanssa», hän virkkoi hymyillen, »nyt juonet yhden minunkin kanssani. Terveyttä ja menestystä morsiamellesi!» Hän kosketti maljan reunaa huulillaan ja ojensi sen sitten Glaukukselle. Yleinen tapa vaati, että Glaukuksen piti malja juoda pohjaan; hän tekikin niin.
Tuli lumiräntää ja vettä sekaisin. Mutta Roller ei vielä viitsinyt kääntyä kotiin. Kun kerran oli lähtenyt ulos, niin käveli häntä enemmän yksin tein. Ehkä jäykistynyt ruumis siitä hiukan vertyisi. Rautatien rakennukselle hän saapui. Syvää hautaa siellä kaivettiin; hän käveli reunaa pitkin ja katseli alas haudan pohjaan, jossa monet kymmenet työmiehet lapioitsivat multaa ja soraa.
Heihin nyt katsahti mies, katsahti myhäillen ja asettain kaattuvan villaista reunaa lähemmäs vasten pienen Venlan kaulaa; ja koska siirtyi hän taasen kohden tulitakan kiveä, lausui hän hupsuttavalla äänellä: »hätäpäs oli teidän ma'atessanne, kun makonne on velliä täynnä». Niin hän sanoi, ja päättyi myös itse kallistumaan vihdoin yölliseen lepoon.
Lähellä peräkannen viheriäksi maalattua reunaa seisoi kaksi naisolentoa väljiin, mustasta villavaatteesta tehtyihin matkapäähineihin käärittyinä. Toinen näistä matkustajista oli pienikasvuinen, hänen kasvonsa olivat ryppyiset ja silmät harmaat ja terävän tirkistävät; hän oli tavattoman huolellisesti kääriytynyt paksuun Nürnbergin huovasta tehtyyn höllykkään.
Tuolla luulen olevan, missä metsän reunaa kuumottaa. Monesti on näköhäiriö heitä pettänyt, mutta siinä se nyt tällä kertaa kuitenkin on joen pohja. Jos istahdettaisiin tuonne kiven suojaan, Panu? virkkoi taas jälkimmäinen mies. Kovin painaa kontin viileke olkapäätäni. Onhan vielä yötä hiihtää. On yötä, on yötä, ei mitään muuta kuin yötä. Kolmeen päivään ei ole enää nähty auringon nousevan.
Ei se yhtenä vuonna tullut tehdyksi eikä kahtenakaan, mutta vuosi vuodelta minä ajoin metsän reunaa yhä edemmäksi, kunnes viimein järven ranta vastasi. Ja armosta minä vaan jätin tuonne pientareen rajaan muutamia puita seisomaan.
Nyt nyt se tulee sumun läpi selvemmin ja selvemmin, Wappu tulee ylös, toisella kädellä hän tukee hengetöintä ruumista, joka riippuu pelastusnuorassa, toisella pitää hän vuorisauvaa vakaasti kalliota vastaan, pelastaaksensa itseään ja Jooseppia musertumasta. Näin tasapainoa pitäen nousee hän ilmojen läpi. Ja nyt viimeinkin ovat siinä, likellä reunaa vielä veto ja heihin voi käsin tarttua.
Alussa, niin kauan kuin lumi oli verraten kovaa, ei tarkkasilmäisinkään katsoja olisi voinut sanoa, suksimiehetkö vai sudet pääsivät nopeammin eteenpäin, mutta sitä mukaa kuin sudet ehtivät lähemmäs metsän reunaa, missä hanki oli syvempi ja lumi nietoksiksi kasaantunut, saattoi selvästi nähdä hiihtäjien pääsevän voitolle.
Nyt ei tässä pelko auta, arvelin itsekseni ja astuin lähelle laiturin reunaa, asetuin pystyssä olevan pakan taakse seisomaan ja huudahdin: "Seis taikka ammun!" Mutta he alkoivat sitä rajummin soutaa, joten minun ei auttanut muu kuin pimeän päin tähdätä ja ampua perätysten kaksi laukausta.
Päivän Sana
Muut Etsivät