United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Viipuria ja Karjalaa!» ännähti Miihkali, repien paperin palasiksi ja polkien niitä. »Nekö pois riistää! Ja tätä sinä niin varovasti kannat taskussasi ja näytät minulle, kuin olisi se kultaa!» »Minä näytän vain, miten asiat ovat, nimitäpä sitä sitte miksi tahdot.» »Mistä se on sinun käsiisi joutunut?»
Poika juosta kytyytti pitkin pihaa, rakkaasti rintaansa vasten painaen höyryävää taikinaista leipää ja toisella kädellään ahnaasti repien sitä ja tukkien suuhunsa. Leivät uunissa eivät olleet ehtineet vielä oikein kuortuakaan, mutta poika ei joutanut sitä odottamaan; kun silmä vältti, sieppasi hän likimäisen leivän uunin suusta, vaikkei se ollutkaan paljon muuta kuin kuumettunutta taikinaa.
Samana yönä tehtiin hänen luonaan tarkastus ja otettiin sekä paperit että hänet, ja nyt ovat tähän asti pitäneet, olivat vaatineet häntä sanomaan keitä oli paperit saanut. Enhän minä sanonutkaan, lausui Lyydia nopeasti, hermostuneesti repien suortuvaa, joka ei edes häirinnyt häntä. En minä väitäkkään että sinä olisit sanonut, vastasi täti.
Mutta nyt tuntuu minusta, niinkuin kaikki vanhat muistot taas heräisivät, nyt kun olen täällä niin yksinäni." Ainon silmät säihkyivät hänen puhuessaan, mutta ylioppilas ei sitä huomannut, hän katsoi vaan alas maahan, repien irti sammalia ja kuunnellen ystävänsä sanoja.
"Ei kukaan ole voinut rakastaa häntä enemmän, ei kukaan voi pitää häntä kalliimmassa muistossa, kuin minä", vastasin minä. "Minä aioin sanoa, jollette sääli hänen äitiänsä taikka jos hänen vikansa te olette olleet katkera niitten suhteen " "Se ei ole totta", huudahti hän, repien mustia hiuksiansa; "minä rakastin häntä!"
Vaan hän ei tullut, ja viimein koko maa oli täynnä parkunaa, jota oli herättänyt tuo raju saarnaaja, joka veisaten kulki majasta majaan läpi lumen, ja jota oli saattamassa kalpeita miehiä ja naisia, hapset hajalla, itkien ja huutaen sekä vaatteitansa repien. Silloin vanhimmat pyysivät matami Torvestad'ia kirjoittamaan hänelle. Seuraavana päivänä matami antoi heille sinetillä suljetun kirjeen.
He olivat voittaneet monen väsyn perästä: vesi syöksyi suurella voimalla ja pauhinalla Metsälammesta heidän ojaansa myöten Kurnuvan ojaan, repien ja muassaan vieden kaikki mitä irti sai. Jaakko ja Mari olivat voittaneet. Syksy läheni nyt ja tuo suomalaiselle niin välttämätöin sauna puuttui heiltä. Nyt ryhdyttiin sen tekemiseen.
Sireenipensas oli tullut kuin hätään ja pelkoon, raapi ja raastoi ikkunata ja sen pieltä ja seinää niinkuin koira, joka pahana yönä pyrkii sisään susia vainuten, repien kyntensä rikki ja varpaansa verille. Nurkan kohdalla, jossa nojatuolissani istuen koetin olla kuulematta ja lukea, alkoi huokailla ja nyyhkyttää. Se vaikeni hetkeksi, alkoi uudelleen parkuminen ilman ääntä.
"Tuntuu ihan, kuin olisitte te lähetetty minulle suojelevaksi enkeliksi. En tiedä, miten sitte tulenkaan toimeen, kun te lähdette pois. Minä olen aina niin rauhallinen, kun te vain olette lähellä." "Minulta on se lohdutuksena, että on toinen suojeleva enkeli lähellä," sanoi Ravn, repien ruohoa levottomasti. "Toinenko, mikä toinen?"
Leena säikähti niin, että lysähti istualleen. Hän ei itkenyt, vaan voivotteli. Lehtori, joka oli yksin kotona, tuli kamaristaan katsomaan. Hän luuli, että Leenalle oli sattunut joku taudinkohtaus, ja kysyi: »Mikä Leenaa vaivaa?» Leena osotti nukkea ja tukkaansa repien huudahti: »Minä senkin hevonen!» »Todellakin», lausui lehtori kumartuessaan katsomaan nukkea. »Todellakin surullista.