Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Aamulla varhain lähtee hän pappilaan ja näkee liiterin edessä reen, jonka keskellä on kaksi pylvästä ja pylväiden päällä riippuu poikkitangossa iso kello, kirkon kello, se uusi kello. Renki on juuri vetämässä rekeä ja kelloa liiteriin. Kuuliko se Jussi mennä yönä mitään? kysyy renki. En ole kuullut. Olisipa tämän pitänyt kuulua.
"Parempi on rikkaus kuin köyhyys", lisäsi hän iloisemmin, vetäytyen tiepuolessa olevan pehmeän lumen tähden likemmäs rekeä, joka kulki ajetuissa jäljissä. Naurusuin katseli Harttu tuota kaunista tyttöä ja sanoi: "Mutta köyhän miehen sopii käskeä tyttönsä ajamaan, ettei hänen tarvitse kävellä."
Ilma välkkyi ja kimelti, kuin olisi ollut lukemattomia kiiltoliuskoja täynnä, ja ne kauniit, ruskeat hevoset, jotka vetivät rekeä, olivat osaksi kuuravaipalla peitetyt. Henkäykset tulivat savuna niiden sieraimista, ja kaikki ylt'ympäri, samoin kuin itse matkueen asukin viittasi siihen, että talvi oli kylmä täällä vuoristossa.
Liisa jäi palava päre hampaissa rekeä penkomaan... Olipahan jäänyt jyviä säkin pohjaan ... eikö hän ollut jo lähtiessään sille sanonut, ettei tarvitse panna täyttä puolta tynnöriä. Mutta sen piti vaan saada puoli tynnöriä ... ei sanonut ilkiävänsä vähempää selässään makasiiniin kantaa.
Hänen täytyi pukea toiset vaatteet päällensä, ja ne oli pyhävaatteet, jotka hän otti yllensä. Tänäpänä viisi vuotta takasin, sanoi hän kuin itsekseen, oli monta rekeä Leijonan pihalla; joshan vaan kaikki silloiset vieraat nyt olisivat saapuvilla meitä ylös kaivamaan. Petrovitsch oli hiukan nukuttuansa herännyt kamarissa, mutta hän oli hiljakseen.
Hän ajoi itse morsiusparin rekeä. Kun hän tuli uudistalonsa kohdalle, seisahtui Olle ja huusi toisille että heidänkin piti seisahtuman. Sen tehtyä pyysi hän kaikkia tulemaan sisälle juomaan morsiamen muistoa. Koko joukko astui siihen suureen ja somaan tupaan, jossa kaikki pienemmästä suurempaan, mikä kuuluu huonekalustoon, oli uutta ja hyvää.
Tahtoisi juosta, mutta lyhyt on askel tähtien tanssilavalla; liukastellen, käsiä ojennellen hoikka naisvartalo astuu rekeä kohden. Jo on luona. Jo heittäysi rekeen. Ja varsa vavahti lähteäkseen. Nyt, nyt kohta kiristyvät ohjat, nyt kohta jälleen juoksen myrsky vihurina. Mutta käskyä ei kuulukaan. Reessä ovat hiljaa, hiljaa, niinkuin korkealla taivaalla, missä tähti äänetönnä putosi...
Sun pitää voittaa tämä synnin himo, Jon pahahenki, koetukseks' sulle, Lähetti! Heti pispan avuksi! Surun pilvet peittäköön Taivaan kaiken, heittäköön Aurinko loistonsa, kuu valonsa! O! pispa Henrik pyhä! O, kansan isä hyvä! Suojele meitä yhä! Reessä on ruumiinarkku. Kaarlo on ohjissa. Rekeä seuraa kansaa, vähemmän miehiä kuin naisia.
Esteri ojensi kätensä, vaan Lauri Holma seisoi jäykkänä liikahtamatta. Peräytyen ajurin luo Esteri tarttui toisella kädellään reenlaitaan. »Hyvästi, Lauri! Hyvästi!» sai hän sanotuksi, istahti rekeen ja ärjäisi ajurille: »Anna mennä!» Hevonen karkasi pystyyn työntäen rekeä taaksepäin, vaan saatuaan taas etusensa maahan repäisi sen jälkeensä vinhaa vauhtia.
Kun hevonen lähti liikkeelle nytkäyttäen rekeä, tuntui Esteristä kuin olisi maa revennyt reen kannaksista kaupunkiin asti. Nyt he eivät tapaa toisiaan enää koskaan. Ei koskaan! Maantielle tullessa hevonen oman halunsa mukaan tahtoi kääntyä lyhyemmälle taipaleelle kaupunkiin päin, ja teki väkinäistä pojalle, joka voimainsa perästä koetti sitä kiskoa toisaalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät