Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Ensin pitää panna, että minulla ei ole penniäkään vanhemmiltani saatua ja mikä vähän luullaan nyt olevan, niin se on kaikki entisen miesvainajani lasten eikä minun. Eihän se kumminkaan sillä lailla menne? huomautti Reittu, katsoen asiaa omalta kannaltaan. Kuuntelehan, eläkä sotke, tiuskaisi Laara.
Oletko nähnyt kertaakaan tässä-olon aikana? Milläpä varoillasi sinä olisit juonut. Ja ehkä olet koettanut kannatella, että saisit minut paremmin petetyksi, vaan et minua petä. Se on aivan väärä luulo, että minä siinä toivossa olen ollut juomatta, vakuutti Reittu. En toki pitkään aikaan osannut enkä uskaltanut ajatellakaan sinnepäin, kun näytit niin ylpeältä ja arvokkaalta.
Eipä minunkaan kannata ottaa monia satoja maksettavakseni. Vähän ne yhden miehen työt ennättävät niitä lyhentää, vastasi Laara. Onhan se niinkin, myönnytti Reittu alamaisena. Vaan ne hakevat tuomioksi ja siellä summa yhä suurenee. Kyllä minä koettaisin maksaa, ja jos en työnteolla ennätä, niin ehkä sieltä tulee vielä jonkun verran isänperintöä, niin niillä viimeistä. Olisiko noihin luottamista?
Viimeisiä sanoja sanoessaan kääntyi hän huomauttavaisesti Reittuun päin, joka oli tullut Kuivatun joukkojen mukana ja sattui seisomaan siinä lähellä. Reittu ymmärsi viittauksen ja virkkoi: Minä saatan olla apuna. Niin kyllä, Reittuhan se joutaa, sanoi Laara välinpitämättömästi, aivan kuin jollekin käskyläiselle..
Minä en saisi silloin olla lasteni holhoojanakaan, sekin pitäisi toinen laittaa. Ei siihen tarvitse toista, tiesi Reittu. Silloin vain on nimeksi, kun kuulutetaan ja vihitään, ja Kuivatun isäntä saadaan, siksi aikaa. Laaralla ei ollut enää mitään muistuttamista, ja silloin se oli päätetty. Nyt aukeni Reitulle eteen uusi elämä, jossa oli kaikkia niitä, mitkä hän luuli jo menettäneensä.
Kalanpyynti kohta joutuu ja pyydykset ovat korjaamatta. Osannet noita korjata? Kyllähän minä osaan, vaan pitäisi asiain tähden liikkua muualla, esteli Reittu. Ne ei mahda olla niin tärkeitä, korjaa vaan, kyllä palkkasi saat. No, pitänee noita korjailla, taipui Reittu. Verkkokasa kannettiin tupaan ja niiden ääressä hän istua nuukotti pitkät päivät.
Satuin vaan siihen rakastumaan, ei siinä muuta ollut. Vai niin, että satuit, oikaisi Laara. Mikä se satutti muu kuin tavaran toivo silloinkaan. Etpähän sattunut köyhempiin, mikäs siinä oli? Ei toki antanut arvo tuskin sanaa vaihettaa. Jos minullakin olisi ollut nykyinen omaisuus, niin ehkä sitten olisin ollut jotain mielestäsi, vai mitenkä? Reittu joutui pulaan, miten vastata.
En malta enää, täytyy kääntyä kortteerille, vaan kyllä minä maksan ovirahan, jos Laara menee. Laaran täytyi lopettaa vitkastelu ja sanoa mitä tiesi, kun näki, ettei siltä kuitenkaan saa sitä unehtumaan. Vastahakoisesti lupautui hän viemään terveisiä ja tulokehoituksia Miinalle. Heti kesän tultua ajoi Reittu, puhemies muassaan, Kuivatulle sulhasiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät