Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Eivätkä he sitten enää puhuneet siitä asiasta mitään. Mutta Johannes päätti kirjoittaa jo huomispäivänä rouva Rabbingille ja ilmoittaa rehellisesti, miten hänelle oli käynyt ja kuinka heidän nyt nähtävästi oli ijäksi erottava. Eihän tarvittu muuta kuin kirje, kuin päätös. Silloin he olivat erossa. Ja silloin he jälleen voisivat vapaasti yhtyä Liisan kanssa.
"Kylläpä se melkein siltä tunnustaa, kun oikein miettii ... rehellisyys kai se parasta sentään lienee..." "Niin, mutta mitäs se yhteiskunta meiltä vaatii ja kirkkomme?..." "Vaatikoon, lie tuota vähän oikeuden tuntoa omassatunnossakin, kun sen puhua annetaan rehellisesti..." "Ja järkikinhän sen sanoo..." "Sokaistu järki ei sano mitään..." "Meneppäs ... vai ei mitään..."
Ensimmäinen pikku särö paikataan mutta se on kuitenkin ollut. Seuraava uhkaa ja kerran huomaavat molemmat syvän viilloksen siinä rakkauden kaavussa, jonka pitäisi peittää kaikki. Voidaan kyllä jatkaa kuin tuhannet muutkin ajattelemattomat. Mutta jos ajattelee ja tuntee rehellisesti, on siinä välirikko. Ja sitten toinen meni kotia vanhempiensa luoksi...
Siellä hän oli koonnut itselleen rahoja, mutta niitä löytyi, jotka sanoivat, ettei kaikki rahat olleet rehellisesti ansaittuja. Åsbjörn oli suuri, vahva mies, mutta tumma ja harvasanaisempi kuin pitäjäläiset; hän oli kova alustalaisiaan kohtaan eikä seurustellut kenenkään kanssa; väki ei hänestä pitänyt ja tytöt häntä pelkäsivät. Hänen sukuperäänsä ei kukaan oikein selville saanut.
"Kävinhän sielläkin", sanoi Martti rehellisesti. "Mitä asiaa sinulla siellä oli?" kysyi isä, nähtävästi kiivastuneena Martin suorasta tunnustuksesta, sillä se olisi vanhuksille ollut paljon suotavampi, jos Martti olisi kieltänyt Kolkilla käyneensä, vaikkapa olisi valehdellutkin. "Eiväthän naapurien välillä asiat tule kysymykseen", sanoi Martti.
Tyrmässä ollessani olivat minua liiaksi vaivanneet muut tunteet, jotta siellä olisin rehellisesti voinut katumuksen valtaan antautua. Kun isäntäni sanoi katumuksestani kuulleensa, niin sen hän jostakin syystä sanoi selvästi omasta päästään. Mutta ojentaen minulle kätensä sanoi hän: »No, älkäämme nyt enää sitä muistelko. Ota vain nämä hyvällä omallatunnolla, ja Jumalan haltuun!»
Hänen perässään ratsasti Vakis, joka ei tahtonut luopua isännästään, ainakaan saattamatta häntä jonkin matkaa. Yht'äkkiä Vakis ratsasti isäntänsä rinnalle. "Herra", sanoi hän, "minulla on sinulle hiukan kerrottavaa." "Miksi et ole siitä ennen puhunut?" "Koska minulta ei ole tähän saakka kysytty." "No, nyt kysyn sinulta." "Kun minulta kysytään, niin minä rehellisesti vastaan.
Hän oli mies, joka oli itse raivannut elämänsä tien ja rehellisesti ponnistaen voimiansa ja luopuen monesta nautinnosta kohottanut isäinsä kodin sen rappiotilasta sekä turvannut äitinsä ja siskojensa tulevaisuuden.
Kuinka pääsnen koskaan varmaksi siitä, että olen kylläksi sortunut, että olen rehellisesti ja täydellisesti tunnustanut syntini taikka harjoittanut oikein katumusta?" "Voi, poikani", vanhus lausui, "nämät olivat juuri veli Martin'in huolet, enkä minä voinut kuin huomauttaa häntä ristiinnaulitusta Herrasta ja uudestaan muistuttaa häntä syntien anteeksi-antamuksesta.
Ja tänä yönä saat palkkionasi kantaa aarrekammiosta niin paljon kuin yhdellä kerralla jaksat. Kun olet huomannut, mitä ystäväsi omistaa, et liene niin hullu, että tahdot sen tuhoa, jota onnetar näin suosii. Kun Glaukusta ei enää ole, saat toistamiseen tehdä matkan aarrekammioon. Enkö toimi rehellisesti ja ystävänä, mitä?»
Päivän Sana
Muut Etsivät