Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Oi, Kristiina, usko minua, minä aioin monta kertaa kirjoittaa sinulle siihen aikaan; vaan yhä lykkäsin minä sen toistaiseksi ja yhä tuli sille jotakin estettä. Rouva Linde. Armas Nora, sen minä käsitän aivan hyvin. Nora. Ei, se oli pahasti minulta, Kristiina. Voi, sinua raukkaa, mitä kaikkea oletkin saanut kokea. Ja eihän hän jättänyt sinulle mitään, millä elää? Rouva Linde. Ei. Nora.
Suokaa anteeksi, että tulen teitä häiritsemään, mutta tämä nuori mies ei voinut millään tavoin tyyntyä. Painoin poikani kiihkeästi rintaani vastaan. Voi onnetonta täti Cornelia raukkaa! Yhä enemmän näyttää lähestyvän se vaara, että rauha solmitaan, valitti veli Otto eräänä päivänä.
Samassa putoo katto, ja musta savu ja pöly peittää hetkeksi tulen, ja kauhistuneena ja piiloansa peläten syöksee Ilpo metsään ja rientää kotiinsa. Ilpolassa odottavat häntä Panu ja Ilpotar, seisoen pirtin perässä ja tulen loimoa katsellen. Siinä tapaa heidät Ilpo ja saa hengästykseltään vaivoin kerrotuksi, mitä on tapahtunut. Voi kuhnusta mieheksi, voi raukkaa, kurjimusta!
3:S PALVELIJA. Voi nuorta, raukkaa herraamme! GIOTTI. Ken siellä? PISANO. Lain nimessä, avatkaat! VARRO. Herra Pisano. Avatkaat hänelle. PISANO. Mikä kauhistuksen näytelmä! Siinä makaa Canzio oman kätensä surmaamana. PISANO. Sinä onneton! VARRO. Onneton hän ja moni muu. Minä, minä olen viheliäinen raunio. PISANO. Missä on nainen, joka itsensä kutsuu Marciaksi?
Voi minua raukkaa, en tiennyt silloin sitä, mitä nyt tiedän!" "Isolde, mitä tiedätte siis nyt? Mikä teitä siis vaivaa?" "Oh, kaikki, mitä tiedän, vaivaa minua, ja kaikki, mitä näen. Taivas vaivaa minua ja tämä meri ja oma ruumiini ja koko elämäni." Hän laski kätensä Tristanin olkapäälle; kyyneleet himmensivät hänen silmäinsä sädehtelyn, hänen huulensa vapisivat.
"Minä toivon, ettei teidän ratsu parkanne ollut väsynyt, kun se tois-iltana tuli kotiin", lausui Dora, nostaen ylös ihania silmiänsä. "Se oli pitkä matka sille". Minä rupesin ajattelemaan, että suorittaisin sen tänään. "Se oli pitkä matka sille", sanoin minä, "kosk'ei sillä ollut mitään, joka voimistutti sitä matkalla". "Eikö sitä ruokittu, luontokappale raukkaa?" kysyi Dora.
Tämä tapahtui noin kuusi viikkoa kuoleman kohtauksen jälkeen. Minä olin kärsinyt kauheita vaivoja koko ajan ja luulin, että minun täytyi menettää itseni, kun Miss Mills lisäksi ilmoitti minulle, että sydämestä sortunut pikku Dorani, joka kerta kuin minua mainittiin, huudahti vaan: "voi isä raukkaa! voi kallista isää!"
Kylmä väristys kävi eversti Stålsköld'in ruumiin läpi, hän kävi kalman kalpeaksi ja oli horjahtaa alas hevosen selästä. "Vai niin, lurjus!" huudahti hän hampaitansa kiristäen. "Sentähdenkö jätit Tukholman ja asetuit asumaan tähän syrjäiseen seutuun, että voisit oikein pirullisesti kiusata viatonta raukkaa? Voi kuitenkin sinua!
Katariina rouva, joka nyt oli ehtinyt toipua hämmästyksestänsä, avasi jo suunsa ruvetaksensa puhumaan, kun Margareetta äkkiä laskeui polvillensa kuningattaren eteen ja sanoi: "Kaikkein armollisin kuningatar, suojelkaa armossa minua raukkaa. Minä olen sanotulle miehelle enemmän kuin morsian, minä olen hänen vihitty vaimonsa.
Mies viinit, vehnäset hälle osti; Kyll' itse mielestään oli sorja, Ja kehtas sentään synnin orja Tuon miehen suostua antimiin! Siin' aina suuta suikattiin Ja vihdoin heltisi neitsyyskin! MARGAREETA. Voi raukkaa! LIISU. Häntäkö surkutella?
Päivän Sana
Muut Etsivät