Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ja kun hän vaikeni, niin lailla raudan sulavan, joka säihkyy säkeniä, niin säkenöi nää taivaantarhat kaikki. Paloa niiden kukin seuras säen, niin että olivat ne lukuisammat kuin kerrattuina ruudut shakkilaudan. Kuorosta kuoroon hosianna kaikui päin kiintopistettä, mi paikallansa pysynyt ijäst' ikään on ja pysyy.
Kerran kissa kiivennynnä Oli pajahan osannut, Siellä viilan viekkahimman, Raudan rasvaisen tapasi, Jota joutu nuolemahan Kielen kanssa kiirehesti. Koska kielestä kipinät Veri viilahan vetäy, Kissa isosti iloitsi, Mieli hyvissä hyrisi, Luuli viilasta lujasti Veren ulos vetäyvän, Jonka tähden joutumalla Sitä nuoli siihen asti, Että kieli kipeneiksi Kaikki kulu ja katosi.
Aasialaisen valloittajan Timurin, jota tavallisesti Tamerlan'iksi sanotaan, tuli etupäässä kiittää raudan lujaa kestäväisyyttään siitä mahtavuudesta ja suuruudesta, jonka hän saavutti.
Oli, niinkuin olisi pistänyt tulisen raudan ruumiin läpi. »Kun paranin, pani työhön. Kesät auraa ja äestä, talvet kuormia. En heitä kaikkia jaksaisi ajatella, jos osaisin olla ajattelematta. Tuopi eteen kaikki, kun pääsee purkautumaan.»
Tietääkseni ei ole kukaan näihin asioihin perehtynyt koskaan tullut ajatelleeksi muuta selitystä tähän asianlaitaan, kuin että luonnossa on olemassa voima, joka vetää kappaleet toisiinsa niinkuin magneetti 'vetää' raudan luoksensa jos tuo ilmiö on vetämistä, mistä asiasta en tahdo tässä yhteydessä mielipidettäni lausua.
Silloin tempaa seppä tulipunaisen raudan ahjosta, tekee sillä ison kaaren ilmassa, rätisten kuin raketista sinkoilevat kipunat ympäri pajan seiniä, ja mustalainen näyttää puristavan silmänsä yhä tiukemmalle. Hyi, koiran hammas kipeäks, Haakertin hammas terveeks! Rauta viedään alasimelle märkään paikkaan, vasara nousee ilmaan ... sähähtää, paukahtaa kuin pyssy, ja kuuluu kauhea ölähdys...
"Minä luulin silloin, että, kuinka kauan eläisitkin täällä maan päällä, et koskaan saisi tuntea niin syvää ja kalvaavata kärsimystä kuin silloin. Minä toivoin ja luulin, että sinusta tulisi herännyt ihminen, mutta ei, minä näin vaan raudan hehkuvassa sulatus-uunissa. Minä olen sitte nähnyt sen kovempana kuin milloinkaan ennen.
Nousi paikaltansa vanha Markku, kävi kiinni sahraan kaksin käsin, väänsi raudan raunioiden alta, seisoi ase kädessänsä hetken kodin pihamaalla, katsoi peltoon, joka vanhaa vaalijaansa vuotti. Tunsi kotiin tullehensa Markku, tunsi, että vielä elää tahtoi. Oli siemen, oli lapsi vielä. Korkealla, kaartain kylän yllä, lauloi kiuru kevään kyntövirttä.
Mikä estäisi minua ottamasta vaikka yhdeksänkymmentä yhdeksän prosenttia ja jättämästä teille vain raudan arvon? ivaili tohtori. Ei, sitä ette voi tehdä, rakas tohtori! Ette voi niin peijata köyhää vanhaa miestä, joka on osoittanut teille niin paljon luottamusta. Mutta jos ette tyydy vähempään, niin saatte kaksitoista prosenttia! Kuulkaa minua!
Hän iski omalla sotakirveellään ohuita lautoja, jotka tuntuivat olevan jotenkin heikkoja. Onnettomuutta ennustavana tuo uusi, omituinen ääni tunkeutui prefektin korviin. Hän keskeytti verityönsä ja rupesi kuuntelemaan. "Se on raudan ääni puuta vasten, kautta Caesarin."
Päivän Sana
Muut Etsivät