Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Oletko hullu, vai onko paksu Hannu houkutellut sinut mukaansa kapakkaan? Kas, nyt kiivastui herra taas, sanoi poika ja siirtyi varovaisesti syrjään. Näethän, että olen levollinen! sanoi Paul, vaikka hänen verensä kuohui. Kah, minähän luulin, että hän jo tiesi sen, jatkoi Rasmus yhä vielä valmiina hädän tullen pakenemaan.
Ludvig kumarsi kylmästi ja ryhtyi epätoivoisena viilimaitokehloon käsiksi, pyhän Cecilian vakaasti luodessa silmänsä sinistä taivasta kohti, ikään kuin hän tahtoisi rukoilla: päästä meitä kaikesta koleriinista! Rasmus kävi vadin toiselta puolelta ankarasti maidon kimppuun. "Teillä on hyvin kaunis asunto täällä," virkkoi ylioppilas jotakin sanoaksensa.
Rasmus herkesi hyväksi. Pidän nokkani kiinni kuin myyrä, vakuutti hän ja näytti nyt peltohiirtä tyhmemmältä. Sanoittehan itsekin, vaarikulta, että hänen armonsa tukka on harmaantunut. Sen sanoin, virkkoi Bergflykt. Mutta se ei ole armollisen kreivittären syy; syy on nuoren Bernhard-kreivin. Niin, niinhän se olikin.
Matami Jensen ei voinut ollenkaan ymmärtää, minkätähden hänen miehensä oli niin surumielinen kotia tullessansa. "No", tiedusteli hän ukoltansa, "oliko tukkukauppiaalla paljonkin moitteen sijaa?" "Ei rahtuakaan, eukkoseni; päinvastoin lupasi hän teettää tästä lähtein kaikki nikkarityöt minulla". "Mutta mikäs sitten vaivaa sinua, Rasmus? Olethan niin kallella kypärin!" "Kuuleppas vaan eukkoseni.
Hän tunsi itsensä edelleen loukatuksi siitä että eukko sinutteli häntä ja ylimalkaan kohteli häntä ikään kuin hän olisi vasta ripille päästetty. "Tämä on veljeni poika Rasmus Nielsen," lisäsi eukko jonkunlaisena esittelynä.
Vastausta antamatta rupesi Rasmus nyyhkimään hullummin kuin silppukone jos sellaisia siihen aikaan olisi käytetty. Hänen nuori isäntänsä ei ollut hyvällä tuulella ja kohotti uhkaavasti ratsuruoskaansa. Pidä hevosesi paikallaan, äläkä riuhdo päitsistä! Vastaa minulle: oletko kipeä? Minä olen riivattu! nyyhki poika. Mitä se merkitsee? Olen noiduttu. Kuka on sinut noitunut?
Hän on minua viisi vuotta nuorempi, Rasmus. Mutta hän taittoi jalkansa yhdeksäntoista vuotta sitten; eikä hänen terveytensä ole aina ollut niin kovin hyvällä kannalla. Hitto vieköön, taittoiko hän jalkansa? Ei hän ainakaan lie sitä juovuspäissään tehnyt, niinkuin isäni. Häpeä, poika, ja hillitse kitasi, kun puhut armollisesta kreivistä.
En minä voi seistä, enkä minä voi käydä, ja kun koetan ratsastaa, tanssivat aidan seipäät niinkuin kuokkavieraat pidoissa. Näet sen, se tuli minulle siitä, kun en osannut suutani sulkea. Mene makaamaan, sinä olet sairas! sanoi Paul, joka nyt alkoi ymmärtää, että poika puhui houreissaan. En minä ole häntä tuhonnut, jatkoi Rasmus yhä sekavammin. Sen on Jooseppi tehnyt.
Kello yhdentoista aikaan loppui olut ja silloin lähetettiin muuan renki, jonka nimi oli Rasmus, ja joka muutoin oli väkevä ja pelotoin mies, alas ranta-aittaan, jossa oluttynnyri oli, täyttämään suuri, hopealla reunustettu oluthaarikka, joka pantiin hänelle mukaan. Aitassa asetti Rasmus lyhdyn tynnyrin päälle ja alkoi laskea olutta haarikkaan.
Lupaan sinulle selkäsaunan, jos olet vaiti, ja plootun, jos puhut totta, vastasi Paul, joka aavisti, että pojan hurja nyyhkiminen oli jossakin yhteydessä kyläläisten eriskummaisen käytöksen kanssa. Niin, niin kies'avita juttelen minä kaikki niinkuin se on, sanoi Rasmus, sillä nuori herra saa sen kuitenkin tietää, eikä se ole minun syyni, että armollinen kreivitärvainaja osasi loihtia niin hyvin.
Päivän Sana
Muut Etsivät