Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. syyskuuta 2025
Kun oltiin menossa tapulin holvin alaitse kirkkomaalle, keksi neiti Liina, että mentäisiin ylös katsomaan näköalaa ja kelloja. Elli vähän esteli, mutta kun Olavi kehoitti tulemaan, niin tuli hän heti. Rappuset olivat pimeät ja kahden puolen niitä ammotti syviä, mustia kuiluja. Mutta ylhäällä löi vastaan heleä valo, niin että silmiä huikaisi.
Laaksoa ympäröi, paitse rannan puolelta, jossa veneemme oli, jyrkät, huoneenkorkuiset kallioäyräät, jotka säännöllisin askelein kohosivat kuin rappuset aina korkeammalle, kunnes ylhäällä yhtyivät tasaiseen metsä maahan. Laakso siis oli ikäänkuin ihmisen tekemä kaivanne kankaan povessa. Tämä oli kummallinen luonnon oikku.
Tuli pihaan; näki rappuset, joita hänen oli nouseminen, ja oven, ja huoneiden ikkunat. Sydän rupesi lyömään eikä jalat tahtoneet liikkua eteenpäin. Seisoi hetken seinänvieressä ja koetti tyyntyä. Sitten pakoitti hän itseään kulkemaan Hannan neuvomaa tietä. Pyyhki tarkasti jalkojaan havuihin portaiden edessä, astui verkalleen ylös ja meni sisään.
Heidän asemansa ei ollut kadehdittava, sillä he tiesivät vanhastaan, että rappuset veivät piispan entiseen makuuhuoneeseen, josta kahden tai kolmen etuhuoneen läpi tultiin suureen asesaliin ja vasta siitä linnanpihalle, jonka jälkeen vielä oli kuljettava ylösnostetun ja vartijoilla miehitetyn nostosillan ylitse.
Kaikilla oli valkoiset huivit, nutut ja hameet, ja vaan siellä täällä oli joku värillisessä puvussa. Nämät olivat nimittäin miehiänsä seuraavat vaimot lapsineen. Kulkue täytti kaikki rappuset. Kuului vankikenkien pehmeää töminää, puhelua, joskus naurua. Käänteessä Maslova näki vihollisensa Botshkovan vihaiset kasvot. Tämä kulki edellä ja Maslova osoitti hänet Fedosjalle.
Robertin pitää saada lehtikäytävänsä ylös erakkomajaansa, virkkoi tytär ruokasalista. Robertin erakkomaja oli hänen yliskamarinsa ja käytävä sinne ullakon rappuset, joita sisaret olivat koko viime kesän vihreällä koristaneet. Nyt asetetaan siihen vaihteen vuoksi pihlajia ja tuomia ei, vaan pajunoksia, niiden lehdet ovat vähän niinkuin laakerin lehtien näköisiä.
"Muistan kyllä", sanoi Maria. "Entäs noita ahtaita, pimeitä putkia, joihin nuo komeat rappuset johtivat, päältäpäin näytti kaikki niin uhkealta, mutta sisässä oli kaikki epämukavaa ja vaillinaista." "Niin", sanoi Rob, "entäs nuo kummalliset koristukset kaikkialla. Ihmiset tuhlaavat usein rahoja rumentaakseen talojaan, se on varma."
Meidän onnettomalta kapteeniltamme temmattiin aseet pois, ja hänet itse kuljetettiin laahaamalla useampien pimeiden käytäväin kautta pienelle rautaristikko-ovelle, jonka takana oli toinen puinen ovi. Tylynnäköinen vanha vuorelainen, jolla oli pitkä, valkea parta, aukaisi ne, jolloin tulivat näkyviin sangen ahtaat ja jyrkät, alaspäin menevät rappuset.
Kolmas rappusjakso, niinkuin edellisetkin kallioon hakattu, mutta kattamaton, vei heidät viimein tornin juurella olevalle patterille. Nämä viimeisetkin rappuset olivat jyrkät ja kaitaiset, niin että puhumatta ylhäältä tulevasta tykkitulesta pari uljasta miestä olisi paljailla peitsillä tai sotakirveilläkin voinut estää satoja vihollisia läpi pääsemästä.
Hovioikeuden istuntohuoneen ahtaassa eteisessä seisoi syytetty vartijoiden ja todistajain ympäröimänä; viimeksimainittujen joukossa oli useita lapsiakin. Ulkopuolella oleva tori ja talon rappuset olivat täynnä uteliaita, jotka levottomuudella seurasivat tutkinnon kulkua. Vihdoinkin näyttäytyi hovioikeuden vahtimestari eteisessä ja kutsui syytetyn sisään. Jaana seurasi häntä horjuvin askelin.
Päivän Sana
Muut Etsivät