United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuhansin lähtehin, Penninon päältä, välillä Valcamonican ja Gardan veet pursuu, jotka jäävät järveen tähän. Keskellä sen on paikka, jossa piispat Trientin, Brescian ja Veronan yhteen vois tulla siunaamahan piiriänsä. Varustus vahva, kaunis on Peschiera, tuo torjuu Bresciaa sekä Bergamoa, miss' alimpana ranta kaartuu. Sinne
"Mitähän, jos istahdamme levähtämään", esitteli hän, kun he olivat metsän peitosta taas tulleet lähelle törmää, josta näkyivät Viuhkuraisen mutkan vaahtolaineet ja synkkä, jyrkkärinteinen kosken ranta. He istuivat kivelle vierekkäin, Kero-Pieti pyyhkien hikeä kasvoiltaan. "Mitä sinä ajattelet Heikki-vainajasta?" kysyi hän. "Pääsikö autuaasti pois?"
Nuottaniemen maita oli koko idänpuolinen metsärikas Korpikosken ranta, samoin kuin Ruotsin puolinen ranta oli Paloniemen aluetta. Mutta Paloniemen maat olivat kuitenkin pienemmät ja laadultaan karummat, ja talon metsät olivat entiset isännät joko myyneet tai muuten raiskanneet. Nuottaniemi oli metsärikas.
On se ihmettä, jatkoi Maija, eikä uskoisi, jos ei olisi nähnyt, vaan minä näin silmilläni, katsoin silmällä kuin helmellä... Ne ovat juuri pahain ihmisten kirot ne. Vaan minä en ole juuri niin yksin turkissani, etten minä siihenkään tietäisi, mitä tarvitaan. Se tuo maailman ranta opettaa, mitä maailmalla tarvitaan.
Silmissä rupesi näyttämään, että maa hänen jalkainsa alla ja koko se kosken ranta tasaisesti mutta kiireesti kulki vastavirtaan. Kun Tapani huomasi silmänsä valehtelevan, hän pyörähti isäntään päin, sanoen: "Kuinka kauan luulette kestävän, ennenkuin päästään tuota jokea kulkemaan?"
Tunnen, että torkun, mutta en tahdo heristäytyä valveille enemmän kuin mikä minulle itselleni on mieluista... Tuossa on jo kellanruskea hiekka, laakea ranta, jossa lehmikarja seisoo polviaan myöten vedessä päivää paistattaen. On niemet, saaret, karit ja merimerkit ja valkea majakka. Joku laskee verkkoja.
Loitoss' on ranta ja kotimaa Koska ne venhoni saavuttaa! Loitoss' on toivot, ne kuitenkin entää, Vaikkapa pilvenkin varjosta, Mieleni mun sekin kauvaksi lentää, Toivoa koita ei ainoata, Loistaispa tähti jos pieninkin, Aina sun lentohon työntäisin. Hälläpyörä 16/10 1868; Kaikuja Hämeestä 1872.
Leveät, pitkät oli kasvot hällä kuin Rooman Pietar-kirkon pronssipiinja, ja samansuhteinen myös muukin ruumis. Ja vaikka ranta puoli vartta peitti, vyöliinan tapaan, sentään pisti esiin niin paljon, ettei friisiläistä kolme ois päällekkäin hänt' tukkaan yltänehet; hyvinkin vaaksaa kolmekymment' oli näät kaulaan saakka yläpuoli varren.
Sumu keveni. Jo voitiin nähdä virta ja sitte sen rannat. Oikeanpuolinen ranta oli verhottu vihannoilla puilla ja pensailla, jotka tekivät sen avaran kirkkomaan näköiseksi; taustassa näkyi korkeita kunnaita, ihanassa rivissä taivaanrantaa vasten. Vasemmalla rannalla sitä vastoin oli maa lakea ja rämeinen.
Jo valkenee kaukanen ranta Ja koillisest' aurinko nousee Ja auteret kiirehtii pois, Kosk' Pohjolan palkeet käyvät, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee. Mä kiireelle korkean vuoren Nyt astelen raikkaassa tuuless'; Mun toivoni aamusen koin, Mun kultani kohtaan siellä, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee.