United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kukaan voi lukea ranskalaista kirjallisuutta huomaamatta, miten kohteliaisuus aivan kuin tunkee läpi koko elämän, miten huolellisesti Ranskassa vältetään epämiellyttävää seurustelua. Yksinpä kotoisista kiistoistakin jos ranskalaisiin näytelmiin on luottamista selviytään hienosti ja sievästi ja loukkauksetkin lausutaan erinomaisen kohteliaasti.
Frankfurtin kelpo porvarit, jotka aamuisilla vuoteelta noustessaan vielä olivat vapaita Saksalaisia, huomasivat hämmästyksellä iltasilla olevansa suuriherttuan Napoleonin armosta alamaisia. Iltapuolella samana päivänä marssi eräs osasto Ranskalaista sotaväkeä Juutalaiskaupunkiinkin.
Oli niin omituista katsella sitä, kun se loikoi tuossa edessäni pöydällä. Kuori oli hienoa ranskalaista paperia. Se näytti kuin elävän siinä, se oli kuin vaalea samettisiipinen poutaperhonen, joka liikahtamatta on kiinnittäytynyt yhteen kohti lehvän päälle. Se ei värähdäkään, mutta jos lähestyt, lehahtaa se lentoon. En henno panna sitä taskuun rutistumaan.
Milloin tuli niitä yksi, jonka piti opettaa tytölle, kuinka pitkä matka on Roomaan; milloin toinen, joka tuhersi rihvelitaulut täyteen numeroita; milloin kolmas, jolla oli suu täynnä vanhan maailman historioita; milloin neljäs, joka opetti lasihelmiä ompelemaan; milloin viides, jonka piti opettaa Esterille saksaa; milloin kuudes, joka opetti häntä ratsastamaan hurjemmin kuin turkkilainen sillä hurjalla päistäriköllä, jonka tyttö oli saanut isältään lahjaksi; lyhyesti sanoen kaikenlaista hyödytöntä ja joutavaa oppia, paitsi Jumalan sanaa ja ranskankieltä, sillä Raamattua tyttö luki isänsä kanssa, ja mitään ranskalaista ei ukko suvainnut, vaan sanoi sitä hattulaisroskaksi.
Hyvä musketti, kaksitoista patruunaa ja ruutisarvi eivät mielestäni ole niinkään tarpeettomia kappaleita vihollista vastaan mennessä. No etkö kuullut mitä d'Artagnan sanoi? kysyi Athos. Mitä hän sitten sanoi? kysyi Porthos. D'Artagnan sanoi että viime-öisessä kahakassa kaatui kahdeksan tai kymmenen ranskalaista ja yhtä monta rochellelaista. Entäs sitten?
Noah'in arkki oli jo valmiina. Koetimme anastaa itsellemme ylhäältä parhaat paikat, mutta eräs valkopukuinen, tukeva herra, joka siellä pimeässä kopeloi matka-arkkujen keskellä, esti meitä lausuen painavasti pari ranskalaista sanaa.
Mutta Aubigne'n herra, joka johti Ranskalaista apujoukkoa, hänelle silloin sanoi: "Kuningas, minun herrani ei tahdo rikkoa rauhaa. Valtakirjani minua estää teitä auttamasta missään, mikä vaan jollakin tavoin voi loukata hänen serkkuansa Burgundissa." "Kuinka?" "Teidän ylhäisyytenne, ei muuta kuin olkaa varuillanne! Kaarlo Rohkea on tullut mahtavammaksi kuin milloinkaan ennen."
Kolme suurta italialaista yhtiötä, kolme ranskalaista, kaksi saksalaista, yksi espanjalainen ja kolme tahi neljä englantilaista välittävät säännöllistä kulkua Euroopan ja La Plata-valtioiden välillä. Vaikka suurin osa siirtolaisia jatkaa matkaansa Buenos-Ayres'iin, niin kuitenkin on paljon Uruguayhinkin jääpiä.
MEFISTOFELES. Tää toim' on monimutkainen: Kaks' viikkoa yksin tarvitsen Ma pyynti-aikaa keksiäksein. FAUST. Saisinpa seitsemän tiimaa vaan, En pirun apua kaipaiskaan Ma tyttölasta vietelläksein. MEFISTOFELES. Hei, kuules vainen Ranskalaista!
Ne ovat liikkumattomia ja niiden ulkomuoto on niin epäselvä, ett'ei niissä voi eroittaa jäseniä eikä kasvoja. Kun niitä lähestyy, pakenevat ne, hyppien vallankin ketterästi epätasaisilla harppauksilla. Näitä neitosia eli valkoisia tyttöjä löytyy joka maakunnassa. Minä en usko niiden olevan gallilaista sukuperää, vaan pikemmin ranskalaista syntyä keski-ajalta saakka.