Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Ikkunaan, iltavaaleaan ikkunaan, jonka edessä suviyön kukkaset nukkuvat, hiipii valkopukuinen kuningatar. Kaksi hentoista kättä ikkunan marmorilla. Kaksi häämöittävää silmää sinne ulos keveäusvaisille hiljaisuuksille. Vaaleahuntuinen kuningatar ikkunassa. Kuinka muuttuu hetki toiseksi?
Noah'in arkki oli jo valmiina. Koetimme anastaa itsellemme ylhäältä parhaat paikat, mutta eräs valkopukuinen, tukeva herra, joka siellä pimeässä kopeloi matka-arkkujen keskellä, esti meitä lausuen painavasti pari ranskalaista sanaa.
Mutta myöskin kansanjoukot tarkoitan tässä erityisesti kaupungin alhaisoväkeä tahtoivat saada jotain iloa tällaisesta juhlasta ja kokoontuivat suurin joukoin häätalon edustalle, huutaen lakkaamatta »morsian ulos! morsian ulos!» kunnes heidän pyyntöönsä suostuttiin ja valkopukuinen, myrttikruunulla koristettu morsian, kahden haarakynttelijalkoja kantavan sulhaspojan saattamana, astui ulkoparvekkeelle tahi avonaisen akkunan ääreen näyttääkseen itseään hetkisen ajan huutelevalle väkijoukolle.
Lintunen liitää sisään ja astahtaa korokkeelleen, valkopukuinen, keltapalmikoinen, kädessä kimppu punaisia ruusuja, jotka hän asettaa soittokoneen kannelle. Hän tervehtii kaikkia, yli salin, katse kuin valoviuhka koskettaen kaikkia, minuakin.
Hänen hengityksensä oli vähällä pysähtyä, sillä toisen huounta virtaili lämpimänä hänen ylitsensä. Ja tosiaan ei se ollut mikään uni. Hän oli avannut silmänsä seposelälleen. Hänen vuodepeitteensä oli kuunhohde aivan kuin liidunnut. Ja silmät hehkuivat yhä edelleen kuluttavalla tulella häntä kohden. Kasvojen piirteet selvisivät näkyviin. Naisen valkopukuinen vartalo kumartui hänen ylitsensä.
Kuitenkin näytti hän nyt nuoremmalta ja vähemmin vaativalta kuin valokuvassa, joka seikka hyvin rohkaisi Henrikiä ja yhdellä kerralla antoi hänelle varmuuden. Nimeni on Henrik , esitteli hän itseään. Kotiopettaja Vai niin, sanoi valkopukuinen neiti nähtävällä ilolla ja vähän hätääntyen, erosi punaisesta ja tuli Henrikiä vastaan, tarjoten kättä. Terve tuloa!
Hän huomasi syynkin ja hypähti seisoalleen ihmetyksestä huudahtaen. Köynnösten koristamien keskuspatsaiden aukossa seisoi olento, joka ei näyttänyt olevan tästä maailmasta kotoisin. Ihmeen kaunis valkopukuinen tyttö, jolla oli sauva kädessä ja valkoisista kukista punottu seppele päässään. "Mikä se on? Elääkö tuo ihastuttava kuva", kysyi kuningas ihmeissään.
Ja katso: kolmannen vihellyksen perästä nähtiin Bogatirin näköjään aivan rauhallisena noudattavan ääntä ja hiljaista hölkkää lähenevän valleja, joiden luona toinen ratsastaja helposti sai sen seisahtumaan. Muukalainen ja hänen seuralaisensa riensivät sinne. Valkopukuinen tyttö piti vieläkin suonenvedontapaisesti satulasta kiinni. Mutta hän oli mennyt tainnoksiin. Ester! Ester-kultani!
Varhain seuraavana aamuna isoäiti oli aina varhain hereillään hiipi pieni valkopukuinen olento kamariin ja polvistui hänen sänkynsä ääreen: Mummo, mummo, minä olen niin onnellinen kuiskasi Enni minä, minä me tulimme kihloihin eilen, Otto ja minä! Kaikki on kuin kaunista unta, ja minä en ole uskaltanut nukkua koko yönä peläten herääväni.
Lahden keskustassa väreili vielä auringon jättämän yötaivaan himmeä heijastus, ja siihen liukui hiljaa venhe, seisahtui vähitellen, kun perässä istuja oli nostanut melan vedestä. Kokkapuolella pohjassa istui valkopukuinen neiti, otsa nojautuneena vasten käsivartta ja veneenlaitaa. Eivät puhuneet sanaakaan, olivat juuri lopettaneet puhumasta. Perässä olija oli herra Vendell kokassa oli Martta.
Päivän Sana
Muut Etsivät