Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Suomi on Itämeren lempilapsi; vielä tänäänkin se tyhjentää järviensä aarteet äitinsä helmaan, ja mahtava meri ei siitä sentään ylpeile, vaan vetäytyy rakastavasti ja hellästi takaisin, niinkuin uhrautuva äiti ainakin, että tytär saisi kasvaa kasvamistaan, ja joka kesä pukea uudet, päivän valoon ilmestyneet rannat ruohoihin ja kukkasiin.
Nosti jo silmäns' itkeyneet nyt Geelitär-äiti, Oikeni istumahan sammalepaadellaan, Kuivasi kyynelveet käsivarttaan hienoa vasten, Suori jo järjestäin kultaa suortuvien; Hiljaa istui niin käsi helmassansa ja tähtäs Katseen jännitetyn loitos usvihin yön: Lens säde silmäst' yöhön pois, ja jo kaukana vastaan Siinteli haimentain tuikkiva, nouseva koi; Mut säde eelleen vain yhä kiis, ja nyt äkkiä tuossa Rusko se kultasi maat, kultasi rannat, veet!
Ilmatarpahan maailman loi, virkkoi Jouko oikaisten. Minä tiedän, miten Ilmatar teki! ja poika loihtemaan: Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli, kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli, kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi. Anna, kun minä hoen! ja toinen poika hokemaan: Kylin maahan kääntelihe, siihen sai sileät rannat. Mutta silloin huusi Leiro: Missä lehmät on?
Semmoisen hän lauloi ja sitten taas: »Kaakkuri, kaakkuri katolla laulaa, kuohuva koski se aalloilla pauhaa; elä ole kultani ylpeä, sillä nuoruuden aika on hempeä.» Vaan sitten hän laulaa lasketteli pitemmän sotalaulun, hoilasi, jotta raikui järven rannat: »Kesäkuulla lämpimällä, iltapäivällä ihanalla, rituraturaa. Alkoi sota ankara, josta ma tahdon laulella, rituraturaa.
Kosken rannat ovat niin jyrkät ja syvät, ettei tie pääse niitä myöten kulkemaan, vaan täytyy sen etsiä itselleen ylöspääsyä toisaalta.
Tuop' on sytti onnen oudon, viritti minussa mielen mennä haaveeni hakuhun, tulla tuntemattomihin; voima uusi mua vetävi, tähti vieras viettelevi, valta vankempi minua, mahti Maata korkeampi. Jätän nyt hyvästi järvet, niitut, metsät, merten rannat, heitän hellästi ijäksi valkamat, venot ja verkot; olen tehnyt orjan työtä, kainnut karjoja elämän, kruunupääksi nyt palajan, iloiseksi itsekseni.
"Ei," sanoi hän, "minä en teistä pidä." "Niinkuin tahdotte," sanoin minä ja niin me erosimme. Minä lähdin kulkemaan kaakkoonpäin, jossa rannat olivat korkeimmat. Siellä löysin luolantapaisen syvennyksen kalliossa, ja tähän minä sälytin ruokavarani. Minä peitin ne kuivilla ruohoilla ja kokosin pieniä kiviä vielä luolan suulle.
Suuruuteensa nähden on Kreikanmaalla, syvälle maan sisään pistäytyvien merenlahtien ja suuren saaririkkauden tähden, tavattoman pitkät rannat. Sitenpä enimmät sen asujamista helposti pääsivät yhteyteen vierasten maiden kanssa, joka asia on hyvin paljon vaikuttanut koko kansan sivistyskehitykseen. Ilma saa raittiista meri- ja vuorituulista suloista viileyttä.
Molemmat rannat näin Marokkoon saakka ja Espanjaan, Sardinian myös saaren, ja muutkin, joita meri siellä huuhtoo. Olimme vanhat, seurani kuin minä, ja verkat, salmeen saavuttaissa, johon Herakles kerran pani merkkipatsaat, inehmo ettei etemmäksi pyrkis; ja sitten oikealle jäi Sevilla ja vasemmalle ohi jäänyt Ceuta.
Se sattui silloin tällöin noina kirkkaina, syksyisinä päivinä, kun kirjavat rannat kohosivat kangastaen vedestä ja etäiset salmet kuvastuivat tyyninä pintoina. Mutta ne olivat surunsekaisia nekin retket ja alakuloisia, niinkuin olisi meillä kummallakin ollut aavistus lähenevästä erosta. Talvi tuli tavallista aikaisemmin. Ja eräänä sateisena lokakuun lauantaina nostatin minä hänet maalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät