United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kuusikymmentä viisi ... ensimmäinen ... toinen ja ... kolmas.» »Eipä paljoon noussut.» »Ei siitä paljoon olekaan ... toinen käsi rampa...» »Olkaa hiljaa siellä!» huutaa esimies. »Täällä ei kuule toisiaan, kun semmoista hälinätä pidetään.» »Ketä siellä nyt tarjotaan?» kysyy joku vieressäni. »Se tuntuu olevan se meidän kylän Kaisa...» »Etkö sinä huuda?»
Sen järki vajaa, rampa on, jok' uskoo, Ett' avuisuus noin saattaa hairahtua Pois luonnon uralta; ja luulla täytyy Kavalan hornan juonet siihen syyksi. Senvuoks ma vielä kerran väitän, että Hän verta-hurmaavilla nestehillä Tai muilla tehokkailla juomill' ompi Lumonnut hänet.
Se oli vaan kulkeva leivosten kauppias, jonka ympärille olivat ostajat kokoutuneet. Antti seisahti kaupitsijan lähelle katselemaan olisiko jotakin, jonka aamuraapiskossa saattaisi pistää suuhunsa. Mutta reen toisessa päässä ostajain vaiheella seisoi eräs rampa, köyhä leski.
Tirkistellyt tuohon Julian kuvaan seinällä. Ja nyt: tytöllä oli tyttö. Tyttö ei ollutkaan tyttö! Rampa tunsi olevansa petetty. Jopa kihlatkin oli hän Nelmalle ostanut, nuo hänelle itselleen niin narrilliset vehkeet. Ja sitten vasta oli Nelma... Ja kenenkä se tyttö sitten oli? Ehkäpä jonkun gulashin... Sellaisten herrasmiesten seuraan ryntäsi Nelma juhannuksenakin Kyläsaarella.
Miesten kummaksi ojensi rampa heille kätensä ja sanoi: Ei se mitään. Minä menen. Kiitän... Ja sitten hän meni naureskellen ulos. Minne? Alas portaita... Sumu hälveni ulkona ... ja tähtiä kiilui taivaalla. Rampa ei huomannut, oliko yö vai päivä. Raivoisasti temmelsi hänen sisässään.
Koko yön saisi Nelma olla ulkona ... väristä kylmässä ... vaikkapa liiterissä. Niin olisi Sakris tehnyt. Mutta Nelma ei tullut. Harmissaan keitti rampa itse ruokansa ja kahvinsa. Ruokavehkeet ... kattila ja kupit, pyyhinliinat ja kaikki ... joutuivat töhryiseen kuntoon. Niistä oli vastusta ... niin kuin ennen muinoin. Missähän se Nelma viipyi? Missä se juoksi? Sakris tuli levottomaksi...
REITA Seuraan kuin vainukoira jälkiään. OLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA RIITAN
Rampa olisikin todella voinut kertoa niin olevan, sekä saada siitä runsaasti lohduttavaa korvausta, jos hän olisi tiennyt, mitä vieraan mielessä liikkui. Kuitenkin hän hymyili tyytyväisesti auringonsäteelle, joka samassa erään rikkoutuneen pilven raosta paistoi hänen päähänsä. Auringonsäde kosketti myöskin kaunista naista.
Nyt katselee rampa pengermän reunalta maisemaa ... hän on siinä kuin mikäkin omituinen kanto, jonka päähän on pistetty tappurakuontalo... Tuuli viuhtoo hänen pitkää tukkaansa. Meri on ihan tuossa... Kuivia, viimekesäisiä lehtiä rapisee lähellä tammessa. Suurissa tervalepissä rannalla on vanhoja urpuja... Suunnattoman leveät kaislikot saartavat lahtea ... törröttävät niin kuin kulonurmi maasta.
Parissa paikassa ennätti hän käydä sisällä ... mutta ei saanut siellä halonhakkuuta eikä räätälöimistä ... puhumattakaan sitten huvilain rakentamisesta ja korjaamisesta. Sillä hän: yhtä ja toista hän osaa. Rampa uupui matkallaan suunnattomasti ... ja koettaa nyt päästä kotiinsa ... tyhjin toimin.