Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Tien lähelle tultuamme näimme ainoastaan Juhon, joka kaatuneen hevosensa äärellä nelinkontin riuhtoi jotakin. Juoksin hänen luokseen ja näin vasta nyt, että hänen allaan makasi vahvaruumiinen venäläinen rakuuna, joka vääntelehti ja reutoi päästäkseen tukalasta tilastaan. Juho piteli häntä kiinni, mukiloi välistä nyrkillään ja hoki: »
Sen jälkeen jatkoi upseeri matkaansa ja hänen askelensa hupenivat pimeyteen. Allani riihen seinustalla oli kuin olikin siis vartija. Kuinka nyt menetellä? Tosinhan olisin voinut vartijan yli loikata maahan ja hävitä saman tien metsään, ennenkuin ällistynyt rakuuna olisi ehtinyt edes pyssyään laukaista.
Sitten muutti hän toiset vaatteet päälleen, pukeutui talonpojaksi ja lähti matkalle tilanhaltijansa ja muutamain palkattujen miesten seuraamana, jotka olivat vievinään lumppuja Turkuun. Jäähyväiset olivat kohteliaat, joskaan eivät sydämelliset. Viimeinen, joka pudisti kreivin kättä, oli vanha rakuuna. Hyvästi, Bertelin poika, sanoi hän. Lähtiessäsi luotani on niinkuin vuosisata lähtisi kanssasi.
Minä suostun vetoon, vastasi herra de Busigny; ja määrätkäämme nyt vaan, mitä panemme vedoksi. Teitä on neljä, hyvät herrat, sanoi Athos, ja meitä myös neljä; mielenmukainen päivällinen kahdeksalle hengelle, tyydyttekö siihen? Mainiosti! vastasi herra de Busigny. Oivallisesti! säesti rakuuna. Minä tulen myös vetoon, sanoi sveitsiläinen.
Pölypilveen peittyneenä läheni silloin Porvoosta tulevaa tietä ratsumies ajaen täyttä laukkaa höyryävällä hevosellaan. »Mitä kuuluu?» huutelivat hänelle sotilaat, jotka tienvarsinurmikolla loikoen nousivat istualleen hänen ohi rientäessään. Mutta ehtimättä heidän uteliaisuuttaan tyydyttää karautti rakuuna päärakennuksen porrasten eteen ja jättäen hevosensa pihanurmea järsimään katosi sisään.
Pian olemme käsinä Mandshurian lakeuksilla suoritetuissa huimissa ratsuväen taisteluissa. Ratsuväkeä ja ratsutaisteluita koskevat seikat intresseeraavat minua aina erikoisesti, sillä pitihän minusta itsestänikin tulla rakuuna, ellei Bobrikof olisi lopettanut kotimaista sotalaitostamme juuri vähäistä ennen kuin minun olisi tullut astua Lappeenrannan rakuunarykmenttiin.
Kohta kun äskeinen rakuuna alkoi jälleen kuorsata, kumarruin vangin puoleen, joka nähtävästi kovin ihmeissään käänsi päänsä minuun. »Pysykää alallanne, kunnes katkaisen siteenne», kuiskasin minä hänelle mahdollisimman hiljaa. Sitten otin hetkeäkään hukkaamatta puukkoni ja viilsin hiljaa poikki nuorat hänen käsistään ja jaloistaan.
Kun vihdoinkin alkoi päässäni tuntua joitakin elonmerkkejä, sain minä huuliani hyvän aikaa liikutettuani sanotuksi: »Mutta, Jumalan nimessä, mitä tämä oikein merkitsee?» Rakuuna otti kädet kasvoiltaan ja katsoen minua suoraan silmiin kysyi: »Etkö minua todellakaan tunne, Tapani?» Uudelleen punastuen loi hän silmänsä alas.
Kuningas nauroi nähdessään minut ja sanoi: jos minulla olisi elefantti, poikaseni, tulisi sinusta heti rakuuna, mutta ei ole koko Ruotsin valtakunnassa sellaista konia, joka jaksaisi sinut kantaa. Tahdotko ruveta sivusmieheksi jalkakaartiini? En, kiitoksia, vastasin; se ei sovi arvolleni; olen saanut seitsemän kertaa reput papintutkinnossa.
Upseeri pysäytti myös hevosensa ja vetäen vyöstään toisen pistoolin sekä ojentaen sen rakuunan rintaa kohti huusi vihasta kähisevällä äänellä: »Aja eteenpäin tai minä ammun!» Mutta mitään vastaamatta pudottausi rakuuna salamannopeasti hevosensa toiselle puolelle. Samassa pamahti laukauskin ja rakuunan hevonen hypähti syrjään, samalla kuin hänen isäntänsä kierähti kuusen juurelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät