Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. syyskuuta 2025
Näinikään se Helka tuumaili, ja tästä se tuli niin hyvilleen, että seisoalleen hyppäsi ja yhdellä jalalla, kädet niskassa, hyppimään rupesi. Sitte hän ajatuksistaan katsoi jokaisesta ikkunasta ulos, ikäänkuin nähdäkseen, missä se uusi koti sijaitsee, jonka komennon hän aikoi haltuunsa ottaa. Niin nyt se Helka rukka ajatuksissaan tuulentupia rakenteli. Perjantain murkina oli syöty Korpelassa.
Kolmasviidettä runo Louhi, Pohjolan emäntä, kutsui Pohjolan kokohon. Pani joukon jousihinsa, laittoi miehet miekkoihinsa; rakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen. Latoi miehet laivahansa, suoritti sotaurohot, kuni sotka poikasensa, tavi lapsensa latovi: sata miestä miekallista, tuhat jousella urosta.
Mut yksin kuunnellessaan valtamerta niin kaiken turhuuden hän huomas kerta. Hän otti rinnastansa sydämen ja siihenkin hän katsoi epäillen. Mut, kuinka olikaan, niin käsissänsä hän tunsi suuren onnen pitävänsä. Ja taloaan kun rakenteli hän, taas tunsi sydämensä sykinnän. Ja oveen, akkunahan, seinäpintaan hän veisti unelmaansa kallehintaan.
Sitä hän ajatteli, sitä tulevaa elämätänsä, miten hauska se muka tulee olemaan. Kosiomiehet ne olivat jo maalanneet hänen tulevan elämänsä oikein loistavaksi, vaan hän omissa ajatuksissaan sitä vielä rakenteli hyvät paikat. "Ah sentään, niitä viislinjaalisia 'trilloja' ja sitä mustaa oritta, kyllä sillä parilla kelpaa ajeskennella" ... tuumi Helka.
Pöydän päässä istui isä, lukien vanhasta virsikirjastansa »kiitosta matkan päätettyä»; loimottavan tulisijan vaiheilla nuori miniänsä rakenteli murkinaa perheellensä, usein katsahdellen ihmeellisellä hymyllä miestänsä kohden, joka, pieni lapsi sylissä ja hartaasti kuullellen isänsä lukua, istui akkunan ääressä, jonka kultanen kuva kimmelsi puhtaalla laattialla.
Järkkymättä jäätä, yötä yksin astuu järki; usein uutta rakenteli, useammin särki; monet kauniit mielikuvat haihtui niinkuin tuulentuvat. Miksi riennät? Kunne kuljet? Etkö lepää, Henki? »Halu mull' on mennä halki vaaran vaskisenki, elon etsin arvoitusta, kunnes aukee multa musta.» Mik' on hyöty etsimisen?
Se jatkoi haaveitaan tuonelassa, se unelmoi ja rakenteli tuulentupiaan. Ja kun sen hetki löi, se syntyi jälleen maan päälle ja syntyi Ainona... Ja tuossa tietäjässä Väinämöinen jo oli tuntenut itsensä. Nyt oli arvotus ratkaistu. Nyt oli selvä, että Aino oli tietäjäsielu jo syntyissään, ja miksi hän sitä oli, nyt oli luonnollista, että hänen kohtalonsa häntä katkeroitti.
Tyytymättömyyttä pieneen vaimoonsa heräsi Rolfissa vaan silloin, kun huomasi hänen välistä koettavan murtaa sulkuja, joita hän rakkaudesta rakenteli pikku Niinan ympärille suojaksi ulkomaailmaa vastaan. Ja semmoisia kapinanyrityksiä alkoi sattua yhä useammin, mikäli vuodet kuluivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät