Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
OLAI Oletko nähnyt? SAVOLAINEN On nähty ... on nukkuvan suusta sisään loikertelevan nähty. KAINULAINEN Ei ole hänen kanssaan hyvä vihoin olla, joskaan ei pakko ystävyksin elellä. Kuka meidät varjelee, jos hänet suututamme? RAJALAINEN Kyllä tämä uusi pappi ! SAVOLAINEN Parempi olla papin vihoissa kuin Panun.
Siihen hupeni sekin innostus ja tuli toinen touhu sijaan. Pian nykyajan nuoret ihanteita vaihtavat. Miten kauan puhaltanee nyt tämä tuuli. Ruustinna räpäytti silmiään vähän, mutta ei vastannut. Tuvan eteen ajoi reslareki. Siitä nousi koirankarvalakkinen mies. Eikö se ole taas se Rajalainen? virkkoi ruustinna.
Niin, tietysti, he ovat vieneet meiltä Hannan ja Laurin ja nyt menet sinäkin. Sinunkin pitäisi, mamma, tulla sinne! Antero, Lauri ja Rajalainen istuvat Ukko-Paavon suuressa tuvassa. Ukko itse istuu perheensä kanssa ruokapöydässä. Vasta syötyään hän tulee heitä tervehtimään, mutta puhuttelee vain Rajalaista. Mitä sitä ajelet? kysyy hän.
Kun ei hän sitä löytänyt, potkaisi hän oven auki ja tuuskahti sen kanssa sisään, vaivoin välttäen kompastumasta korkeaan kynnykseen. Handolin seisoi hoippuen keskellä tupaa. Lattialle oli asetettu penkkejä, ja keskellä oli käytävä kuin kirkossa. Tupa oli väkeä täynnä. Pöydän päässä istuivat Paavo, Helander ja Rajalainen, sen takana Antero ja pappilaiset.
Se oli minunkin syyni, sanoi Antero, minä häntä siihen yllytin. Milloinka pisti sitten Herra tuntoosi ja mitenkä? Melkein heti paikalla, siinä samassa... Elähän, katsohan... Muistatteko, Paavo, sanoi Rajalainen, mitä sanoitte, kun lähdettiin kirkosta: »Saatpa nähdä, niin tuolle Saulukselle vielä Pauluksen päivä välähtää. Se ottaa sen vielä kovimpaan kuriinsa.»
Antero oli huomannut, että Ukko-Paavo ja Rajalainen tuon tuostakin vaihtoivat merkitseviä katseita ja milloin oikaisivat vartaloitaan, milloin painautuivat penkkiin ikäänkuin ilmaistakseen: kaikkea häntä kuuleekin kirkossa saarnattavan.
Kyllä siitä nyt ehkä tosi tulee, mitä on kauan tuumittu, sanoi Rajalainen hiljaisesti. Ihaillen katselivat Antero ja Lauri tuota tyyntä miestä, jonka kasvot eivät värähtäneetkään, jonka silmä ei sallinut liekehtiä sen innostuksen tulen, mikä hänen sisässään varmaankin hehkui. Ja heillekin tuli pakottava halu tehdä jotain, paiskata jotain pöytään asiansa edestä.
Lähdin vain näitä nuoria miehiä käyttämään teidän luonanne, sanoi Rajalainen. Vai näitä, mitä miehiä nämä on? Tämähän on se Haakmanni-vainaan poika. Ka, sehän se onkin. Tämä on Kontolan rovastin poika. Vai tämä se on? Kun katson tarkemmin, niin sepä kyllä taitaa olla sekin. Vaan mitä sinä niitä tänne kulettelet? Tahtoisivat teitä puhutella. Vai että minua puhutella?
Ja rovasti käänsi hänelle selkänsä mennen suurella liikkeellä kirkkoon alttaritoimitusta pitämään. Helander meni sakastin ovella odottavan miehen luo. Onko niin kova kiire, että kesken jumalanpalveluksen? Eihän sillä toki niin, täytyyhän veneen muutakin väkeä odottaa. Helander meni ulos. Antero seurasi häntä sakastin rappusille. Siinä seisoivat Paavo ja Rajalainen.
Vaan onko sinulla aina ne varaukset valmiina? Eivätkä kaikin ajoin auta, vaikka olisivatkin. OLAI Ei se ole muuta kuin oma pelko, joka sen tekee. Joka Jumalaan luottaa ja häneltä suojelusta anoo, sille eivät taikurit mitään mahda. SAVOLAINEN Ei ole pakko pyrkiäksesikään. RAJALAINEN Hyvähän sinun järvenrantalaisen, luhtaniittyisen, lihavapeltoisen!
Päivän Sana
Muut Etsivät