Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Vastaukseksi, ja osottaakseen, että hänellä oli nyt mielessä jotain vielä parempaa kuin rahan tekeminen onkaan, Hinkki alkoi rauhallisesti avata merkillistä nahkakoteloa, joka oli hänen vyöllään, ja veti esiin välkähtelevän pistoolin ynnä patruunalaukun, kovilla patruunilla täytetyn. Kaksitoista! sanoi Hinkki osottaen revolveriinsa, ja nousi ja ampui seinään.
Tuo otsa on jalo syntymästä, tuo iho ei tiedä häpeästä. Hänen vaistonsa viel' ovat unessaan, hän on pieni kaima Neitsyen, himo kullan ei tielle kurjuuden ole häntä vietellyt, puute vaan. Rahan kaiken, min häpeä antoi, sen äidillensä hän kantoi.
"Mutta täänkaltaisten rahojen ostamiseen en voi olla avullinen teidän kourassanne oleva raha on väärä." Dagobert kääntyi pikaisesti. "Kuka tahtoisi ostaa tuon muistorahan?" "Herra von Sassen." "Kuinka, setä, hän sanoo rahan oikeaksi ja sinä oikaset häntä?... Suo anteeksi, mutta sanat tunkeusivat ehdottomasti suustani minä olin epäkohtelias!" lisäsi hän heti puolustaen itseään.
Se epäluuloinen murina, joka oli ollut vastauksena viskaalin ensimmäiseen vaatimukseen, lakkasi kuitenkin samassa, kun tämä innokas virkamies huolettomasti pudotti rahan ruuman pohjaan, eikä mitään oikean hopean helähdystä kuulunutkaan. Liikemiehen semmoisen kuin Larssonin silmissä oli tuskin mitään maan päällä inhoittavampaa kuin väärät rahat.
Muutamat heti antoivat rahat Toivoselle, toiset taas viikottain, että niin syntyisi rahasto, jolla velat aikaa myöden suoritettaisiin. Kuin näin tekivät useammat, ja Toivonen jo näki yli pari sataa Ruplaa koossa, ajatteli hän: »Miksikä tämän rahan pitää maata kuollunna ja ilman hyödytä?
Jussi juoksi joutuisasti, Haihatti hajalla hapsin Kaupungin katua myöten Kartanmyöjän kammarihin; Lantit taskussa lapatti, Vaskikullat kukkarossa. Tuli kauppa kartan kanssa, Rahan maksu räntterissä; Rahat loppui lakkarista, Vaskikullat kukkarosta, Uupui kartan kauppiaalle, Tengan verta jäi velaksi.
Minä olin aina rahan puutteessa, sillä isä antoi minulle hyvin niukalta. Ja he lupasivat minulle suuren summan äärettömän summan koko viisisataa puntaa. Kuka ne teille lupasi? kysyin. Muukalainen herra, johon olin Lontoossa tutustunut; häntä nimitettiin monsieur Bonnardiksi. Nimi oli ranskalainen, vaan en tiedä varmaan oliko hän sentään ranskalainen.
Ja hän astuu jalkaisin, raskahin mielin tietänsä. Nälissään ja väsyneinä tulevat matkamiehet myöhään eräänä iltana Palos kaupunkiin, joka on kappaleen matkaa Huelvasta, myöskin meren rannalla. Yösijan ja rahan puutteessa kolkuttaa Colombo muutaman luostarin portille, sillä luostarit ovat siihen aikaan turvattomien tavallinen suojapaikka. Se on La Rabida niminen Franciskanien veljeskunnan luostari.
Vai niin, huudahti Porthos, meillä on siis timantti? Mitä peijakasta me sitten valitamme rahan puutetta! Aivan oikein! sanoi Aramis. Hyvin, Porthos! Tällä kertaa sinulla todellakin oli ajatus! Olipa kyllä, sanoi Porthos, pöyhistyen Athoksen kiittämisestä; koska kerran on timantti, niin myökäämme se. Mutta, sanoi d'Artagnan, tämä on kuningattaren timantti.
Hulluutta se on. Jaa, jaa... Niin, rahan tähden he vihasivat minua, jatkaa Sakris. Siksi ei pidä heille sanoa. Ei sanota! lupaa Mikko. Taas hiljainen hetki. Sakris katselee ympärilleen ... ja alkaa sitten puhua: Katsos päälle vain tuossa tuota ovea! Se ei mene oikein kiinni ... en ole huomannut sitä ennen. Minun täytyy remonteerata se. Minä teen ovet lomatöinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät