Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Ja nyt se on auttamattomasti liian myöhäistä, neiti Rördam!" Rejer ohjaa Hammernäs'iä kohti. Oltiin palausmatkalla Danzig'ista Bergen'iin, kolme tai neljä viikkoa myöhemmin. Rejer käveli tikku suussa ja hänen päässään vyöryi kaikenlaisia tulevaisuuden tuumia ... johonkin antautumisesta! Lind oli Danzig'ista alkaen saanut jälleen huolettoman, iloisen luonteensa.
Me tanssimme ja tanssimme! ... ja hän sattui olemaan hyvä tuttu minulle siltä ajalta, kuin vetelehdin täällä poikana!" "Nyt en ole ollut vielä missään, perämies, jossa teillä ei olisi ollut sukulaisia tai tuttuja!" sanoi Rejer tuohuksissaan "vaan Saara Rördam!" "Mitä? oletko jo kuullut minun tanssineen Saara Rördam'in kanssa?"
"Oi, helppo on lykätä syy hitolle, jokainen selkä saa kantaa oman kuormansa!... Ja nyt kiitos kaikista niistä kahvikupeista, joita olette minulle antaneet: en tahtoisi, että ne olisivat jääneet saamatta, vaikka olisin niistä saanutkin koko perämiehen tutkinnon! ... ja nyt hyvästi, neiti Rördam!" Hän rohkasi mielensä ja tarttui neiden käteen sekä poistui pikaisesti.
Rejer oli noussut seisomaan pitkälle pituuttaan. "Niin, jos rouvasihmiset olisivat semmoisia. Teidän pitäisi mennä naimiseen jollekin reippaalle merimiehelle, neiti Rördam! niin pääsisitte täältä keittämästä ja paistamasta!" Saara liikutti vakavasti ja painolla rautaa pitkin kauluksen laitaa: "Kiitoksia hyvästä neuvostanne, Juhl!
Rördam'ille meni hän aamupäivällä ja joku pojista näytti hänelle tien kanunamiehen luokse, joka makasi sairaana. "Maaliskuu! maaliskuu, harvinainen ystäväni!" tervehti hän Rejer'iä sängystä "ja silloin menee luuvalo puujalkaan... Olisin kernaasti ripustanut sen laivalle ilmapuntariksi, jos vaan vanha Conrad Rördam silloin olisi päässyt huutamasta 'ai, 'ai!" Hän siirsihe sängyssä.
Tanssivien joukossa viipyi hänen katseensa yhä kauemman ja kauemman eräässä sinihameisessa olennossa ikäänkuin hän olisi tahtonut nimittää sitä oikein tuoreeksi välimerensiniseksi vinheässä tuulessa hänessä oli vauhtia ja valkoiset sukat ja kengät. Se oli Saara Rördam, joka aina tanssi etumaisten joukossa.
On kuin hän katsoisi yli koko meren ja sanoisi laineille: 'teidät minä murran! Tässä olisi hitunen semmoista, joka voisi viedä eteenpäin maailmassa, neitiseni! kunhan hän vaan saisi sen, jota haluaa, purjehduskumppaliksi... Niin, neiti Saara Rördam! en ole tänään tullut kapteeniksi, en ole hienosti puettu, en su'ittu enkä juhlallinen! olen ruma pitkänenäinen ... monessa suhteessa jäljellä!
"Kah miten te säikäytitte minua!" lausui hän ja kumartui pikaisesti ottamaan nuoraa maasta, vaan Rejer huomasi kyllä hänen tulleen tulipunaiseksi tästä äkkiarvaamattomasta kohtauksesta. "Ei, ei, neiti Rördam! Minä kyllä hinaan sen paikoilleen!" Hän sieppasi tuota pikaa nuoran melkein hänen käsistään ja alkoi katsella naulaa, johon se kiinnitettäisiin.
"En tahtonut lähteä matkalle, sanomatta jäähyväisiä teille," sanoi hän "vanhus oli ystävällinen minulle talvella ja tekin, neiti Rördam! Alert lähtee matkaan taas. Täällä jäin minä riippumaan kehumisestani ... vaan lainahan se on sille, jolla on 'vaan oma itsensä murehdittavana, niinkuin te sanotte!" "Oo, Rejer ... Jansen ... Juhl korvaa kyllä vielä vahinkonsa!"
Neiti ei tahtonut antaa hänen kantaa vasua eikä hän taas puolestaan luopua oikeudestaan kantaa sylillistä puita kyökkiin hänelle. "Eihän teillä nyt ole muuta kuin lapset avuksenne, neiti Rördam! hakkaisin kernaasti puita teille joka päivä!" "Oi kiitos minä voin ottaa apua niin paljon kuin tahdon ... minulla on varoja!" laski hän leikkiä, torjuen tarjousta.
Päivän Sana
Muut Etsivät