United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan emäntähän sen kyllä tietää. Vieras käypi sisään ... isäntäväen puolelle! Minä käyn sanomassa emännälle, se on nyt tuvassa. Olavi nousi portaita ylös. Hän oli tuskin ennättänyt vieraskamariin, kun sisäovelle ilmautui nuori, solakka, vaalea nainen. »Hyvää päi...!» tervehti Olavi, mutta lause katkesi kesken ja hän tunsi sinä silmänräpäyksenä jähmettyvänsä jääpuikoksi.
Kyllä minä tiedän, mitä laulajattaren tulee vastata niin, sen minä kyllä tiedän. Aina kulta, kerro nyt, mitä sanoi Arvi, kun hän sinua kosi? Kerro nyt, niin olet niin, niin pai... Aina. Hahaha! Mitä Arvi sanoi, kun hän minua hahaha! Ei, kuule se on sentään liian paljon vaadittu. Lyyli. Mutta mitä se tekee? En minä siitä puhu mitään Arville. Aina.
Eriksoninkin kasvoille, joissa syvälle syöpyneet rypyt harvoin vaihtuivat, levisi milt'ei kirkastunut ilme, kun Sven pisti pienen kätösensä hänen kouraansa ja sanoi: "Pai Erikson, leiki hevosta Svenin kanssa".
Manasse muisti taas kamalan unensa. Silmänvalkuaiset välähtivät. Mestari jatkoi kehuen: »Niin jotta siinä pölökyssä siulle Manasse on semmoinen jehu vastassa jotta se ei vähällä syljpainilla kellelleen kuavu!» Häntä se innostutti. Hän kehäsi jo korkealla äänellä: »Siinä, saatanavie, suap vahvakii poika pai nii ja piehtaroiha ennen kun se puustainpölkky on kumoon kuajettu sillä...
Pai koirani mun.... Nyt silmäsi sun kuin ongelmoita kysyy: sinä ymmärrät vain ystävät, jotka ijäti yksinä pysyy.... Ensi lumi! Jähmettyvään saartuu taivas pilvenlonkaan. Emo Maa käy uneen syvään, painuu kyyryyn kypärälleen. Ensi lumi! Uusi jälleen! Kuinka mones se jo onkaan!
Kuin korkea tähti yli kaiken halvan ja karkeen sa yössäni loistat, pyhämieltä luot päiväini arkeen. Elon murheeni kehto, yhä tuutuusi tummaan halaan, kuin hartaustempliin ma suruiseen muistohos palaan. Pai koirani mun.... Miten silmäsi sun on uskolliset, syvät! Sa et pettäisi, sa et jättäisi, kuten tekivät ystävät hyvät....
»Pai pa ai»... hän sanoi katsellen sormiensa lävitse puoleksi umpeenpainunein silmin... »Kun kenen elämä on vain kuihtunut oksa; ja kun hän on tehnyt sen suuren, suuren keksinnön, mitä eläminen merkitsee, niin voi hänellä sittenkin olla jäljellä jonkinlainen puolielämä, ilo siitä, että joku toinen saa elää. Se on kuin pieni viheriä lehti paljaassa vesassa!...»
Pai pai kuului kehdon luota; mutta pikku herra ei siihen tyytynyt, hän tahtoi ylös, syliin tuuditettavaksi... Ja niin Alette taas käveli ja lauleli itku kurkussa, yhä kovemmin ja kovemmin. Tämä oli nyt neljäs kerta samana yönä, ja joutuen ihan suunniltaan Jakob hypähti ylös: »Anna minulle poika, Alette! Niin, kuulehan, mene sinä nyt hetkeksi lepäämään, ja anna minun koettaa.