Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Sielt' inhaa riitoa jatkellen, Viel' äissään lunta se laaksoon syytää, Ja paikoin vehmaan verhoa hyytää; Mutt' aurinko ei suo valkoisen Nyt vallita: kukkain kirjavuutta Se mielii, loistoa, eloisuutta. Kun nurmen kukkia viel' ei näy Pyhävaatteissaan väki kukkina käy. Tään harjun huipull' istukaamme, Täst' ihmisliikettä nähdä saamme. Kas kaupungin portti aukenee, Ja kansaa varjoist' aaltoelee.
Hän vältti, ett'ei mitään häiritsevää tunkeutuisi hänen ja sunnuntai-illan väliin. Tuo pelätty ja samalla ikävällä odotettu päivä oli viimeinkin käsissä. Pitkän ajan päästä Anna taas tänä aamuna pukeutuessaan melkein lapsellisella ilolla katseli kuvastimessa omaa kauneuttaan, ja kun hän pyhävaatteissaan tuli sisarensa luokse, oli hän niin kukoistava ja ihana kuin kevätaamu.
Ainoastaan tyttöjä tuli rannasta pyhävaatteissaan, jotka he olivat varta vasten sinne lähtiessään pukeneet ylleen. Ja kun hän sen näki ja muisti kisällin, jonka oli nähnyt vastapäätä hänen ikkunataan kadulle hyppäävän, niin kysyi hän itseltään, missä on tuo kehuttu suomalainen maltillisuus ja eivätkö ihmiset huomaa, kuinka hassuilta he näyttävät pikkumaisessa uteliaisuudessaan.
Köyhimmässäki majassa syötiin piirakaisia, laskettiin leikkiä, matalimmassaki mökissä oli valmistettu pyhimyksiä kuvaavia sokeri-leivoksia. Hevosten valjaissa helisivät iloiset Flandrian kellot; joka takan padassa kiehui voimakas liemiruoka ja jokapaikassa kuului nauravien neitosten kuiske, kun he pyhävaatteissaan kiirehtivät joko kirkkoon tahi sieltä kotia pitkin valkoisia nietoksia.
Siellä hän nojasi, saaren impi, pyhävaatteissaan, kalpeana ja pienenä korkeata kivipöytää vasten. Sylissä joku kukka, muut olivat soluneet maahan. Silmät tuijottivat surumielisesti äärettömyyteen, jonka arvotusta ne näyttivät tutkivan. Suun ympärillä heikko hymy... Juuri tämän hymyn kohdalle hän piirtäessään pysähtyi, kun rupesi tuntemaan väsymystä. Oliko hän työhönsä tyytymätön?
Hetkisen päästä ilmestyi emäntä tupaan. »Riisukaa hevonen ja käykää uittamassa!» sanoi hän tuimasti, työntäen kädessään olevan ruoskan padan alla palavaan tuleen. Itse hän läksi uudelleen ulos otti nurmella makaavan pojan syliinsä ja kantoi hänet kuin pienen lapsen omaan kamariinsa. Seuraavana aamuna ilmautui sekä äiti että poika pyhävaatteissaan tupaan.
Ja Juha oli aivan varma siitä, että kaikki taas oli hyvin, kun näki Marjan tulevan tuvasta, ei enää työryysyissään, vaan pyhävaatteissaan niinkuin vierasta vastaan. Ja eikö tulekin vastaan? On ensin aittaan menossa, mutta pyörähtää rantapolulle ja rientää ihan rientämällä luo niinkuin olisi ihastunut, että jopahan tulit, Juha!
Harmaa varpuslauma istui tallin luona, aidalla, ja siitä linnut lentää liepsahtivat vuorotellen lähellä olevasta sika-altaasta einehtimään. Kirkkomiesten hevonen seisoi jo valmiina kiesien edessä. Anna Liisa ilmestyi kirkkoonlähtijänä kartanolle. Hän näytti viehättävältä siistissä pyhävaatteissaan. Eiköhän myöhästytä, kun on noin korkealla aurinko? arveli Anna Liisa.
Epäjumala, toistivat toiset ikäänkuin kaikuna. Pihassa kasvoi vanha pihlaja, ja sen tuuheissa oksissa heilui paimen pyhävaatteissaan, lehmännahka hartioilla, sarvet rinnalla riippuen. Lähemmin tarkastaessa huomattiin, että tuo kumma ei ollutkaan paimen itse, vaan hänen vaatteensa, jotka olivat nuken muotoon täytetty, ja tämän oudon kummituksen ympärille ryhmittyivät katselijat.
Nyt olin yht'äkkiä aivan varma siitä, että kykenisin, ja se kohotti minua ihmeellisesti omissa silmissäni. Mieli keveänä astuin kirjat kainalossa alas. Pappila oli sunnuntaiasussaan, lehditettynä ja puhdistettuna, kaikki väki pyhävaatteissaan. Vieraita oli jo entisiä, ja uusia odotettiin päivälliseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät