Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Joku nunna kertoi äidille, että kun täti eräänä päivänä oli pyörtynyt ja he päästivät auki hänen vaatteensa, he huomasivat hänen valkoisessa kaulassaan ja käsivarsissaan arpia ja juomuja, jotka tuskin olivat umpeutuneet ja jotka hän ilmeisesti itse oli iskenyt ruumiisensa.
Ah, ah, mikä kauhea hetki! Myös toinen daami jo tuolla, on nurmella seljällään. Mut se kolmas, se lihavin, hitain kavaljeeritta jäi. Ja hänpä ei pyörtynyt ensinkään. Tosin pahoinvoinnin tunteen sai hänkin, mut kyynelsilmin hänen nähtävä on vision: kavaljeerit onnelliset jo virvoituspuuhissa liehuu, ja tuoksuu Eau de Colon. Se yksin jäänyt daami monologin pienen lausuu.
Mutta, lupasinhan minä suojella tuota tyttö parkaa, enkä voi jättää häntä tänne, nyt kun hän on pyörtynyt jos hän todella lienee olenhan minä toki ihminen."
No, kuinka voi tuo villitty? virkkoi hän kääntyen oveen päin, joka narahti auvetessaan, ja puhutellen isäntää, joka tuli tiedustelemaan hänen vointiansa. Hän voi paremmin, sanoi isäntä: hän on kokonaan pyörtynyt. Todella? kysyi herra. Niin, vaan ennen pyörtymistänsä kokosi hän kaikki voimansa huutaaksensa teitä kaksintaisteluun.
"Kiittäkää onneanne, ett'ei hän pyörtynyt ja ett'ette tarvinneet lähteä lääkäriä hakemaan." "Hän taisi olla niin korkeata herrasväkeä, ett'ei osannut suomen sanaakaan. Tunsitteko te, mikä hän oli?" "Hienotar hän oli, kuten itsekin näitte; hienohelma hän oli." Poliisi lähti jälleen virkatoimelleen kyltin kohdalle. Pitkä mies tuli heti hevosen pääpuolelta rattaiden viereen.
Oli Margareetta jo kuitenkin peljästyksestä pyörtynyt, jonka jälkeen minä hänen syliini otin ja metsän läpitse hänen pois kannoin, enkä minä uskaltanut seisahtua, että minä hänelle edes virvoitusta hankkinut olisin. Heräsi hän pian itsestänsä ja tirkisteli peljästyneenä minuun, ei tietäen mitä tapahtunut oli.
Theophilo luotti kuitenkin Herran apuun, missä ei ihmisellinen silmä huomannut mitään apua; hän otti Naomin syliinsä ja odotti tyynenä vihollisensa tuloa. Marcello kiiruhti portaita ylöspäin. "Naomi, oma Naomini", huudahti hän; "sinulla ei ole mitään pelkäämistä; Marcellohan on tulemassa." Naomi, joka oli pyörtynyt ei kuullut hänen sanojansa.
Hän on olevinansa kuollut, että me jättäisimme tämän paikan ja hän saisi rauhassa nousta. Tytöt, katsokaat häntä. David, sinä et vastaa. Veli, kallis veljeni: hän on varmaan pyörtynyt. Minä luulin hänen paenneen. Tuokaat vettä, neitsyet, tuon hirveän miehen saataville. Minä en tohdi katsella häntä." "Pois! minä tahdon katsella häntä ja minä tahdon riemuita. Kuollut! Alschirok kuollut! No!
Hänen jalkansa notkuivat, eivätkä voineet ruumista enään kannattaa. "Hän on pyörtynyt", kuiskasi Edvard, laskiessaan Klaaran pitkälleen. "Nyt olet jäänyt uhrikseni ja voisin viedä sinut kanssani. Ei ole lääkkeitä, ei ole vettä virvoitukseksi. Oikein, että saat tuta heikkoutesi. Oikein, että kalvava omatuntosi on sinusta saanut täydellisen voiton. Minä nautin tässä silmänräpäyksessä.
Tuomas nosti Inkerin lattialta ja alkoi taakkoineen varovasti laskeutua tikapuita myöten. Alas tultua vietiin pyörtynyt joen rannalle, jossa vilpoinen ilma ja raitis vesi vähitellen saivat hänet tointumaan. Tuo aseellinen miesjoukko, joka äsken kulki valloittamaan Lieksan hovia, sai kokea, että on vähäväkinen ihmislapsi luonnon voimiin verraten.
Päivän Sana
Muut Etsivät