Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Tämä asia jääköön sillensä.» Sitte hän meni pois kamariinsa. Leena jäi seisomaan kyökkiin. Aurinko paistoi kirkkaasti isoista akkunoista, ja Leena rukoili itseksensä: »Oi Jumala, anna aurinkosi paistaa minunkin pimeälle matkalleni, jotta tulevaisuus vähän valoisammalta hohtaisi.» Puutarhuri oli juuri menemäisillänsä kyökistä Leenaa näkemättä, kun Manni kysyi: »Eno, missä on Maissi?» »Kah!
»Kutka olivat nuo tuolla sisällä?» »Puutarhuri Kylvö tyttärinensä.» »Ah! Pieni Maissi onkin jo neiti.» »Tunnetteko häntä?» »En, en suinkaan, mutta hän on näette, hyvin ihana, ja niistä aina paljo puhutaan. Minäkin jo vuosia sitten olen kuullut puhuttavan puutarhuri Kylvön pienestä ihanasta tytöstä, mutta nyt on hän jo, näen minä, herrassäätyinen neiti.»
Nimismies tuskitteli, hikoili ja puhki; ovella kuunteli Svenonia rouva, jonka joka jäsen vapisi. Oi, Jumalani, huokasi vihdoin Svenonius ja heitäikse tuolille istumaan, tämä on liikaa ... liikaa minulle, joka olen rakastanut tätä nuorukaista niin lämpimästi, minulle, joka hoitelin hänen sieluansa lapsuudessaan, niinkuin puutarhuri hoitaa hentoa liljaa!
Ei kukaan sanonut sanaakaan, paitsi puutarhuri, joka astui esiin ja tirkisti nuorta herraa rohkeasti silmiin, virkkaessaan: "niin, tosin olette sama Yrjö herra, kuin ennenkin, mutta parempi olisi ollut, jos olisitte pysynyt kotona rypsiä nuijaamassa ja estämässä heitä taloa polttamasta. No, no, tervetuloa kotiin!
Nyt on kaunis kesäkuun aamu, ja puutarhuri Bergflykt puuhailee innokkaasti puistossa koristellen siellä olevaa sievää huvimajaa kukilla ja lehdillä, sillä tänään juhlitaan kahden merkillisen tapauksen johdosta hänen herransa perheessä. Toinen näistä tapauksista käy kohta ilmi seuraavasta keskustelusta puutarhurin ja hänen skoonelaisen renkinsä välillä, joka pistelee seipäitä papupenkkeihin.
Nälkävesat Me katkomme, ett' eläis viljaoksat; Jos niin ois tehnyt hän, niin päässään ois Nyt kruunu, jonka turhuus syyti pois. RENKI. Siis kuningasko kukistetaan, niinkö? PUUTARHURI. Jo nutistettu on, ja kukistetaan Piankin. Viime yönä tuli kirje York-herttualta ystävälle tänne; Pahoja tiesi se. KUNINGATAR. Tää vaitiolo Tukeuttaa mun.
"Tosi," vastasi puutarhuri, "sepä juuri onkin akkaväen toimia, maksaa sotaveroa ja vieläpä laittaa viholliselle hevosiakin muutamien miesten käskystä, joita olisi käynyt nuijata niinkuin korsia. Eikä useampia ole yht'aikaa täällä päin käynytkään. Mutta sitä en nyt kauvempaa kärsi. Etkö muista kuinka kuningas on kehoittanut suomalaisia tarttumaan aseihin ja asettua vihollista vastaan?
Sillä vaikkei hänen jalkansa ollut neuvostossa, oli siellä kuitenkin hänen äänensä, jonka vaikutin oli yksi neuvoston mahtavimpia miehiä. Tyytyneenä suur-työhönsä, joka oli elävä onnentoivotus, astui vanha puutarhuri esille hattu kädessä ja mielihyvästä hymyillen.
Samalta taitaa ruusupensastakin tuntua, joka ensi kerran tuntee sauvaan nojautuvansa, johonka huolekas puutarhuri hänet sitoo.
Oliko tuo nyt niin pahaa, että enoni Mutta onhan se hänen asiansa. Menee pianon luo. En tahdo tuota vanhaa rimputusta! Jotakin uutta! Minä tahdon oppia työtä tekemään. Tuumailee. Sepä ei olisi hullumpaa. Näinhän kuinka puutarhuri menetteli. Panee sanomalehden lattialle. Kas noin! Ottaa yhden kukan ja kaataa, iloista laulua hyräellen, mullan ruukusta sanomalehdelle. Kun en vaan pilaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät