Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
MENENIUS. Kas niin, olitte tyly, liian tyly; Pois korjaamaan se käykää. 1 SENAATTORI. Muu ei auta: Hajoopi muuten kahtia ja hukkuu Tää hyvä kaupunkimme. VOLUMNIA. Neuvoon se Mull' yhtä jäykkä sydän on kuin sulla. Mut myöskin aju, joka hyödyks kääntää Vihani puuskat. MENENIUS. Oikein, jalo rouva!
Don Juaninkin kannella vallitsi iltahetkien kuluessa arka äänettömyys, jonka vain väliin katkaisivat ankaran hallitsijattaren kuohuvan mielen viimeiset puuskat. Niitä ei tahtonut kukaan enää viekotella valloilleen, jokainen vetäytyi soppeensa, niin syrjäiseen kuin mahdollista. Laivassa vallitsi pelon sekainen ilo, joka aina seuraa, kun vaara on voitettu, eikä uudesta enää ole kuin pikkusen pelkoa.
Petrea, jolla oli kummalliset päähänpistot eli «puuskat», niinkuin Louise niitä nimitti, oli joku aika sitten saanut päähänsä aamiaiseksi syödä ainoastaan palasen leipää ja juoda lasillisen vettä? Sen kohtuullisuuden johdosta Henrik nyt laski leikkiä ja Petrea vastasi hänelle samaan suuntaan.
Ymmärtäväinen ihminen, joka sairastaa synkkämielisyyttä ja on käsittänyt taudin laadun ja viitteet, pitää päättävästi suunsa kiinni, ettei sieltä vain luiskahtaisi synkkiä tuumia kuuluville. Erittäin lahjakas ja hieno nainen, jota silloin tällöin synkkämielisyyden puuskat vaivasivat, sanoi minulle kerran: Hyvä herra, on aikoja, jolloin paha henki minua kiusaa, ja silloin minä vaikenen.
Oi, te puuskat, tuiskut pohjatuulen, sen sihinä, sen sohina sekä korpien kohina! Kyprossa kevät on meillä. CHRYSEIS. Miksi voihkit? ANEMOTIS. Mun pitäiskö ruveta runoilijaksi? CHRYSEIS. Ei ole tässä tarvis. ANEMOTIS. Siispä puhun puita, heiniäkin.
Sankkana seisoivat rivit, niinkuin kallion seinä jyrkkä ja korkea päin meren harmaan kuohuja seisoo, kestäen viuhuvien vihureitten kiitävät puuskat, paisuvat aallot myös, sitä parskuen huuhtelevaiset: vartoi iliolaisia noin pelotonna akhaijit.
Hänen äänensä, joka äsken oli ollut lapsellisen kimeä ja jota naurun puuskat olivat tuon tuostakin katkaisseet, kävi nyt pari ääniaskelta matalammaksi ja koko hänen olentoonsa tuli suuremmoinen varmuus. Hän oli jotain. Sehän nyt oli ihme ellei tuo imponeeraisi Hartia.
Ne olivat panneet meren mylvimään, metsän pauhaamaan, niinkuin meren ja metsän tulee ja niinkuin ne ovat tottuneet tekemään. Olipa myrsky kuinka kova tahansa, sen puuskat kuinka rajut hyvänsä, meri ja metsä antoivat aina sointuvan äänen, heikomman tai voimakkaamman, mutta aina puhtaan niinkuin hyvin viritetty soittokone.
Ensimmäinen esine, jonka hän ylösnoustuaan huomasi, oli Rivenoak, joka oli sen verran jouduttanut ruuhen hiljaista kulkua, että oli vetänyt sen rannalle, ja sen pohjan hankaaminen hiekkaa vastaan oli synnyttänyt sen äänen, joka herätti karkaajassa levottomuutta. Epätasaiset tuulen puuskat sekä virranveto olivat olleet syynä ruuhen muuttuneesen suuntaan.
Hän loi katseensa Vinitiukseen, joka niinikään tuijotti häneen, silmät selällään. "Mikä sinun on? Oletko kuumeessa?" kysyi Petronius. Vinitius vastasi hänelle omituisella alakuloisella ja hitaalla äänellä, joka oli kuin sairaan lapsen: "Mutta minä uskon, että Kristus voi hänet minulle palauttaa." Ulkona asettuivat jo viimeisetkin rajuilman puuskat.
Päivän Sana
Muut Etsivät